TimoHeinonen

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta on selvittänyt meidän suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, maanpuolustukseen ja turvallisuuteen säännöllisesti aina vuodesta 1964 lähtien. Vuodesta 1978 lähtien laaja haastattelututkimus on tehty vuosittain ja monina vuosina jopa kaksikin kertaa. Tuorein tehtiin tänä vuonna syys-lokakuulla ja sen tulokset julkaistiin 3.12.2014.

Kuluneen vuoden aikana turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut nopeasti myös Euroopassa. Krimin niemimaa on vallattu, Itä-Ukrainassa kytee suuren ja avoimen sodan näkymä, ilmatilaloukkauksista on tullut arkipäivää ja havaintoja vieraan vallan merenalaisesta sotilaallisesta toiminnasta Itämerellä tehty. Tämä kaikki ei ole voinut olla vaikuttamatta itse kunkin ajatuksiin. Oman puolustusvalmiutemme kehittämisen lisäksi tämä kaikki korostaa tarvetta tiivistää myös maamme kansainvälistä yhteistyötä turvallisuusasioissa.

Tuore raportti kertoo yksiselitteisesti sen, että vuodessa meidän suomalaisten halu korottaa puolustusmäärärahoja on kasvanut. Viime vuonna vain vajaa kolmannes suomalaisista näki tämän tarpeelliseksi ja nyt vuotta myöhemmin jo yli puolet suomalaista haluaa lisää voimavaroja puolustukseen. Puolustusmäärärahoja koskeva kysymys on esitetty vuodesta 1964 lähtien ja tämä on toinen kerta, kun yli puolet haluaa korottaa määrärahoja. Ensimmäisen kerran näin tapahtui vuonna 1970.

Tähän on selvä syy. Lähes puolet nimittäin kokee sotilaallisen tilanteen maamme lähialueilla nyt uhkaavampana kuin ennen ja pitää tilannetta tällaisena myös seuraavan kymmenen vuoden aikana. Venäjän kehitys aiheuttaa siis huolta tulevaisuudesta, mutta myös kansainvälinen terrorismi ja ääri-islamilainen ISIL-liike.

Jopas kaksi kolmesta kokee maallamme olevan nykyisin huonot mahdollisuudet puolustautua, jos maatamme kohtaan hyökättäisiin tavanomaisin asein. Tämä on varmasti syy siihen, että puolustusmäärärahoja halutaan nyt aiempaa yksituumaisemmin lisätä ja turvata oman itsenäisen uskottavan puolustuksen tulevaisuus. Samaan aikaan nopeasti muuttunut tilanne on lisännyt myös Nato-jäsenyyden kannatusta. Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta itse asiassa kaikkien muiden puolueiden kannattajien keskuudessa Nato-kannatus on lisääntynyt merkittävästi. Vasemmistoliitonkin keskuudessa kannatus on pysynyt ennallaan. Suurin muutos myönteiseen suuntaan on tapahtunut keskustan ja perussuomalaisten keskuudessa.

Itse olen sitä mieltä, että tärkeintä on kuitenkin huolehtia juuri siitä, että maallamme on uskottavat omat puolustusvoimat jatkossakin. Yleisen asevelvollisuuden kannatus on myös tässä tilanteessa kasvanut. Nykyistä mallia kannattaa 75 % suomalaisista. Samaan aikaan myös maanpuolustustahto on noussut. 76 prosenttia suomalaista pitää tärkeänä, että maatamme puolustettaisiin myös siinä tilanteessa, kun lopputulos näyttäisikin epävarmalta. Ja 84 % olisi valmiita osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin itsekin ”kykyjen ja taitojen mukaan”. Myös suomalaisilla naisilla on tänäkin päivänä vuosien 1939-1944 tapaan erittäin vahva tahto olla tavalla tai toisella mukana puolustamassa Isänmaata.

Uskottava puolustus koostuu eri tekijöistä. Tärkeäksi me suomalaiset nostamme tässäkin tilanteessa hyvät naapuruussuhteet. Kansa antaakin Tasavallan presidentille Sauli Niinistölle ja ulkopoliittiselle johdolle vahvan luottamuksen tässä. Euroopan unionin toiminta ei sen sijaan kerää kiitosta Ukrainan kriisin hoidossa, mutta maamme ulkopoliittinen johto siinäkin. Naapuruussuhteiden rinnalle uskottavan puolustuksen tärkeimmäksi perustaksi vastaajat nostavat puolustusmateriaalin laadun ja huoltovarmuuden, maanpuolustustahdon, ajanmukaiset asejärjestelmät, puolustusmäärärahat ja koko maan puolustamisen. Arvokkaaksi koetaan myös yleinen asevelvollisuus ja naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Näin koen itsekin.

Tuore tutkimus vahvistaa sitä, mitä ei onneksi ole koskaan edes tarvinnut epäillä. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sen puki sanoiksi hyvin ja se kuuluu näin: "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."

Ensi vuoden alusta Suomessa aloittaa Luonnonvarakeskus, joka muodostuu Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, Metsäntutkimuslaitoksesta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen tilastotuotannosta. Luonnonvarakeskuksesta tulee maamme toiseksi suurin tutkimuskeskus.

Näillä kaikilla yhdistyvillä asemilla on paikkansa suomalaisessa historiassa. Ne ovat tehneet tärkeätä työtä vuosikymmeniä maaseudun, ruuan, vesistöjen ja metsien eteen. On ymmärrettävää, että iso muutos luo pelkoa työn häviämisestä. Asia on kuitenkin täysin päinvastoin. Järjestelyllä pystymme takaamaan tutkimuksen laadun tilanteessa, jossa taloudelliset resurssit ovat erittäin niukat. Näillä toimenpiteillä kykenemme säilyttämään tuon kaiken tehdyn työn sekä luomaan edellytykset uudelle. Visiona on valjastaa Luonnonvarakeskuksesta moottori vihreälle kasvulle ja kotimaiselle uudelle vientiteollisuudelle.

Luonnonvarakeskukseen suhtautuminen on ollut vaihtelevaa. On totta, että pitkällä aikavälillä tutkimusasemat tulevat keskittymään ja niitä joudutaan karsimaan. Jos vaihtoehtona kuitenkin on keskinkertainen tutkimus usealla asemalla tai maailman huippuihin kuuluva tutkimuskeskittymä maantieteellisesti keskitettynä kumman valitsisit? Kansakuntana me selviämme ainoastaan, jos olemme valmiita mukautumaan uusiin, globaaleihin haasteisiin. Tämä sääntö pätee moneen eri sektoriin, niin myös tähän. Emme voi kilpailla määrällä tai voimalla, sen takia kilpailemme laadulla. Yhdistämällä ja järkeistämällä mahdollistamme uusien innovaatioiden synnyn, joiden avulla voimme tehdä enemmän mutta vähemmällä luonnonvarojen käytöllä. Tästä onkin kyse, kun pohdimme maailmanlaajuisia haasteita. Parhaiten maiden välisessä kilpajuoksussa menestyvät ne, jotka keksivät uuden tavan hyödyntää luonnonvaroja. Fossiilipohjaisista hyödykkeistä irtaannutaan ja avaimet kisan voittamiseen löytyvät biotaloudesta. Huipputason tutkimus ja luonnonvarat ovat kombinaatio, joka on varmasti yksi tulevaisuuden kovimpia juttuja. Tässä me suomalaiset aiomme olla parhaita.

Kisan voittamiseen ei kuitenkaan riitä pelkästään kovan luokan tutkimustyö. Tutkimuksen tulokset täytyy jalkauttaa tuotteiksi kuluttajille jolloin ankkuriosuuden hoitaa elinkeinoelämä. Luonnonvarakeskuksessa yhteistyö tutkimustahojen sekä kotimaisten yritysten kanssa tiivistyy. Luonnonvarakeskus tulee rakentumaan elinkeinoelämän, tutkimushankkeiden ja yliopistojen ympärille. Leveillä hartioilla on mahdollista toteuttaa laaja-alaista tutkimusta. Näiden tahojen välinen kuilu kurotaan nyt umpeen. Keskinäinen kilpailu, vanhoissa rakenteissa roikkuminen ja kaikesta uudesta kieltäytyminen pilaa mahdollisuutemme voittoon ennen kun kisasta on puoletkaan takana. Tutkimuslaitoksen ja yrittäjien välisestä synenergiasta saatavat edut ovat huomattavia, sen takia on varmistettava, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Yhteistyöhän onnistuu loppujenlopuksi ainoastaan silloin, kun määränpäänä on kaikkia edesauttava lopputulos. Luonnonvarakeskus on rakennettu tätä ajatusta silmällä pitäen. Hyvistä tuloksista hyötyvät kaikki, eniten suomalainen yhteiskunta.