Huh, kuukauden odotus on vihdoinkin ohi. Vapauduin tänä aamuna kipsistä ja nyt opettelen käyttämään kättä taas normaalisti. Mihin saattaa kyllä vielä mennä aikaa, sillä ranne ei esim. taivu vielä oikeastaan…

Olin pakollisella nettivapaalla muutaman päivän, sillä jostain syystä koneeni oli päättänyt olla yhdistämättä minua enää nettiin. Onnekseni en ole polttanut kaikkia siltoja takanani, joten saatoin hyvällä omallatunnolla ottaa tällaisessa hädässä…

Kyllä, se on tunnetusti pitkä mutta tänään se tuntuu olevan vielä pidempääkin pidempi. Olen kuin lapsi, joka odottaa joulupukkia. Tuijotan kelloa, katselen pihalle, tuskailen ja odotan. Kierrän ympyrää asunnossani, tuijotan…

Koska olin eilen tylsistynyt ja saamaton laiska nahjus, otan tänään kaiken takaisin. Suuntaan nenäni kohti kirjastoa ja haen sivistystä itselleni. Samalla käyn ulkoilmassa ja kaupassa. Sen jälkeen voisin vähän siivota……

Jos tylsyyteen voi kuolla, teen sen todennäköisesti tänään. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut mitään tekemistä koko päivänä. *huokaus*

Keskustelin äsken ystäväni kanssa mesessä ja valitin kuinka perseestä tällainen ”kädettömyys” on. Ystäväni totesi siihen, että niin on eroaminen ja muuttaminenkin, johon minä totesin että perseitäkin on niin monenlaisia. Eihän…

* purkit, putelit ja tölkit * hedelmät ja kasvikset * veitset ja sakset * hiukset ja naama * vaatteet ja kengät * napit ja vetoketjut Ai miksikö? Kokeilepa itse esim….

Minä rakastan sinua.

On se jännä miten suomalainen terveydenhoito pelaa… tai sitten ei. Vietin eilen yli viisi tuntia terveyskeskuksessa/Mariassa saadakseni selville, että ranteeni on murtunut. Jaa, sepä mielenkiintoista… Ainiin, minähän tiesinkin sen jo!…

Koska käsi on jo paketissa, niin kroppani näköjään ajatteli ottaa kaiken minusta irti. Heräsin viime yönä siihen, että sain hädin tuskin henkeä. Kurkku oli turvoksissa ja tuntui kuin olisin nielaissut…