Kyllä, se on tunnetusti pitkä mutta tänään se tuntuu olevan vielä pidempääkin pidempi. Olen kuin lapsi, joka odottaa joulupukkia. Tuijotan kelloa, katselen pihalle, tuskailen ja odotan. Kierrän ympyrää asunnossani, tuijotan kelloa, lasken minuutteja ja taas odotan. Olen tekevinäni jotain mutta huomaan että ajatukseni ovat jossain ihan muualla enkä saa mitään aikaiseksi. Odotan, odotan, odotan… Viikko on tuntunut pieneltä ikuisuudelta vaikka tiedän ettei se olekaan sitä.
Kohta odotus on onneksi ohi. <3