Runosuolesta

Ja vielä pitäisi jaksaa olla töissä 12 päivää…sitten mä painun lomalle ja oon siellä kuukauden. Jaksa näitä aikaisia aamuja…

Ihanaa että mulla on paljon kavereita ja muutama ystävä, mutta ei ole sellaista joka antaisi mulle munaa eikä pihtaisi. Ai niin joo, mun piti olla henkinen ihminen…*raapii ahteria*

Lapset menee naapuriin ja äiti lähtee kaverin luokse. Vai oliskohan tohon sanaan pitänyt laittaa lainausmerkit? heh…kattoo ny =D

Sen pitäisi eroon sen talosta ja firmasta jotta pääsisi muuttamaan sinne Thaimaaseen. Ei ketään kiinnostaisi ostaa autojen hautuumaata?

Ei, en mä ole kiimassa vaan kumpikin mun mirreistä…ei, en tarkoita mun herkkusimpukkaa jota muutenkin on vaan se yksi kappale, tarkoitan mun kissoja. Ei, en puhu mistään mun lesborakastajattarista, vaan…

…että jotkut menevät töihin ja jotkut pitävät hauskaa maailma kylässä-tapahtumassa. Toivottavasti lapsilla on kiva päivä.

Olipa kerran nainen, antautuva ja omistautuva. Sitä ei koskaan pidä luulla naiiviksi tyhmyydeksi…silloin ehkä voi löytää itsensä nuolemassa haavojaan. Koska neinen on liian levoton vaan odottamaan, sen tuulet vie pois…

On mulla riippuvat utareet ryhtivika, etukenossa meen luonnevika, häiriötä päässä tunnesolmua ja järki jäässä persekin on niin valtava ettei meinaa mahtua ovista ja vähän oon päärynälihava mutta yks juttu on…

Hengailtiin päivä yhdessä, paukutin asioita ja mieli keveni…kyllähän kaikki eteni liian nopeasti. Rimakauhu, sitoutumiskammo…eiköhän parempi olla kavereita ilman mitään lupauksia ja sopimuksia, näkee jos huvittaa ja sitä rataa. Olenhan mä…

Mua on vaivannut aina sellainen ymmärtämisen vamma…olen raahannut perässäni pelastettavien armeijaa ja tykännyt muutenkin lämmitellä muita repimillä itsestäni ihon suikaleita. Mutta nyt mulla on jonkin sortin kapina päällä…vittu jumalauta, mulla…