Olipa kerran nainen, antautuva ja omistautuva.
Sitä ei koskaan pidä luulla naiiviksi tyhmyydeksi…silloin ehkä voi löytää itsensä nuolemassa haavojaan. Koska neinen on liian levoton vaan odottamaan, sen tuulet vie pois aika äkkiä…ei voi pelata aikaa, pitäis elää Tässä ja Nyt.
Muuten ne polut erkanee. Mutta sellaista se on…