Pääkaupunki ei lepää koskaan : Stadin kokoinen city, Helsingin yö. Minne mennä bailaamaan?!
Valinnan varaa Helsingin yössä on vaikka kuinka paljon..jostain syystä sitä ei kuitenkaan tiedä minne menisi viettämään iltaa.
Metro matka himasta stadiin, yhtä tuskaa…juopuneita nuoria metro täynä ja meteli sen mukaista.
Steissilä jouduin jo heti kosketuksiin todellisuuteen Stadin yöstä. Tappeluita ja rähinöitä..eikö mikään ole muuttunut?!
Menin ystääni kanssa Vltava Tsekiläiseen ravintolaan Steissin viereen. Paikka oli aivan täyteen ahdattu bailaajia. Menoa meininkiä sekä fiilistelyä.
Tyrkkyä tuntui piisaavan ja valinnan varaa miehistä laidasta laitaan. Kolahtiko kukaan tunteisiin saakka, ei… Yhden illan fiilistelyt ei ole minua varten.
Pöydässämme oli kaksi ihan mukavaa miestä seurustelemassa kanssamme.
Mistä keskustelimme… ranskankielen äänteistä, puutarhan hoidosta, urheilusta sekä viinan vetämisestä nenän ..luit oikein, viinaa nenän kautta.
”kielletyn hedelmän” hohtoa, ”historiallinen nauttimisrituaali”, Siinä toivossa että tuote sisältäisi koiruohoa, jolloin saadaan hallusinaatiot kohdalleen.
Viereisesä pöydässä nuoriso ei vetännyt koko illan aikana herneitä nenään, vaan viinaa.
Oli aika vaihtaa paikkaa, kello oli jo 01.30 .. minne mennä, jonot on jo kilometrin pituisia ravintoloiden edustalla.
Toinen pöytäseuralaisemme tarjoitu avekiksemme ja viemään meitä ihan minne haluaisimme. Lupasi vielä, ettei meidän tarvitsee jonottaa ..hmmm, eli siis jonon yli.
Okey, suostuimme pienen hetken emmittyä. Mihin mennä keskellä yötä, sama kai sen on jos ei tarvitse jonottaa. Avekki ehdotti ravintola Teatteria, no okey miksei..on niitä pahempia paikkojakin olemassa (pintaliitäjien/Helsingin kerman in paikka).
Portsari huomasi tutut kasvot ja pääsimme välittömästi sisälle (jonon ohi), ohjaus vasemalle puolelle. Erityisasiakkaille varattu narikka ilmeisesti. Saimme laadukasta kohtelua ja meidät ohjattiin suoraan yläkertaan juhliin.
Ai niin, unohdin mainita että minulla oli päälläni sammarit, toppipaita ja maiharit jalassa..en olisi päässyt ne vaatteet päällä normaalisti sinne.
Oli pikkasen nukkavieru olo…osa oli iltapukupäällä ja muutenkin asianmukaisesti pukeutuneita alhaalla. Voitte vaan arvata, että minua katsottiin pikkasen pitkään ja ihmettelivät kuka minä oikein olen.
Yläkerassa olikin sitten aivan toisen näköistä porukkaa..suurin osa naisista oli vissiin pukeutunnut viimeisimmän trendin mukaan..minusta ne muistuttivat pikemminkin ”salaman raiskaamia luolalepakoita” .
Paikkassa aivan järkyttävää pokailua sekä elvistelyä, kuka on kuka ja kaikki (liioittelua) haluaa olla se kuka, joka on in.
Mittani tuli nopeasti täyteen, päätin lähteä takas kotia kohti.
Taksi jonot…kilometrin mittaisa, ei voi olla totta. Miten helvitissä pääsen kotiin ja nopeasti..väsyttää. Tappeluita ja rähinöitä vielä enemmän kuin alkuillasta..pitäiskös heittäytyä mukaan, jotta pysyisin lämpimänä ja piristyisin hiukan heh heh.
Pääsin lopulta kotiin … soitin ystävälleni ja pyysin apua kotiin pääsemisessä. Onneksi tuli hakemaan minut ja pääsin turvallisesti kotiin ilman rahinöitä ja tappeluita.
Loppu tulos:Ihan heti ei minua näe uudestaan Helsingin yössä ..
”Monia Stadin yö kiehtoo ja pelottaa yht’aikaa. Yö on aika, jolloin päivään kuuluvat roolit eivät sido ihmistä, mahdottomasta tulee mahdollista, sopimattomasta sopivaa, laittoman ja laillisen rajoista häilyviä”
[IMG 815050]
[IMG 815050]
[IMG 815050]
[IMG 815050]