Lähetin tänään viestin ”opelle”, josko hän lähtisi kahville tai kävelylle tällä viikolla, koska ensi viikolla on taas enemmän reissua. Harkitsin myös pulkkamäkeen pyytämistä eväiden kera, mutta koin sen tutustumiseen hieman huonolta ajatukselta?
Vastaus tuli sitten myöhään illalla, että hän on nyt niin kiireinen ja muutenkin elämä on sekasortoisessa tilanteessa? Aika on priorisointikysymys ja sitä löytyy, jos on halua. Miksi se puhelinnumero piti sitten edes antaa? Herättää toisessa jo toivonkipinää edes treffeillä? No, en aivan heti luovuta, sillä ei kuulu tapoihini, vaan nakkaan huomennakin viestillä.
Aamulla töissä tämä hieman huonosti käyttäytynyt työkaveri kysyi, että ”miten meillä meni”? Hänellä kuulemma pätki muisti pahasti koko illasta. Herranjestas sentään. No, sanoin hänen olleen aika pätkässä ja arvostelleen kovaan ääneen naisia, mutta muuten kai ”normi-ilta”. Tähän olankohautukset ja kysymys ”koska uusiksi”? Voi äiti.