Hotellissa. Neljättä päivää reissussa. Väsyttää.
Eilisen messupäivän jälkeen kävin katsomassa veljeni lapsia. Kummityttöni sanoi, että hänellä on ollut ikävä minua! Sydämeni suli. Kolme vuotias jo osaa, päivän pelastus. Veljeni oli luvannut, että kun tulen, piirrän lapsille kameleontin. Pakko yrittää, kun he sitä niin kovasti halusivat. Piirrustus onnistui kohtalaisen hyvin. Vielä piirrettiin lisää kaloja jne. Valitettavasti minun täytyi lähteä kovin aikaisin ja huomasin, että lapset olivat pettyineitä. Kummityttöni tarttui kiinni jalkaani kertoen, että hänellä tulee ikävä minua. Vaikeuttaa lähtöä huomattavasti. Lupasin seuraavaksi olla kauemmin…
Tänään olin kovin väsynyt päivän päätteeksi. Messujen jälkeen otin iltapäivätorkut ja katsoin missikisoja. Oikeastaan tuo minua alkoi ihmetyttää, että missikisoja edes järjestetään!? Sehän vääristää totaalisesti nuorten naisten maailman. Kukaan ei voi ulkonäköönsä lihaksiston muokkkaamista ja kampausta lukuunottamatta paljoa tehdä. Miksi siis sellaisella pitää kisailla, johon ei voi vaikuttaa? Lisäksi kauneus on katsojan silmissä – toinen tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Ehkä se on ihmiskunnan onni, etteivät kaikki pidä samanlaisista stereotypioista.
Nyt voisin lähteä kaljalle, mutta yksin ei huvita. Käytin eilen option jo kaveriini, vaikka kävimme vain syömässä. Elämä on.