Tuolla alkuviikon työreissulla meillä oli ohjelmassa myös islanninhevosvaellus! Sinänsä ei voi puhua vaelluksesta, kun lysti kesti vajaa puoltoista tuntia.
Hieman minua pelotti mennä sen konin viereen, mutta alkujännityksestä päästyäni lähentelin hevoskuiskaajaa… 😉 Heppani nimi oli Leaf ja se oli blondi. Kipusin hevosen selkään ensimmäistä kertaa elämässäni, hieman jännitti siellä pysyminen. No, kaikki meni hyvin. Kaasun löytäminen oli liikkeellelähdössä vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin. Jarruja sitä vastoin sai hakea kauemmin ja tuntuivat olevan hieman kuluneet. Tölttiäkin tai jotain sellaista mentiin monesti ja aivan sujuvasti. Pari kertaa Leaf astui harhaan, mutta pysyin kyydissä. Aivan loppumatkaa haittasi pimeys tai parin vastaantulevan auton valot, joita hepat hieman pelkäsivät.
Homma oli aivan kivaa, vaikka olen leikilläni aina naisten intautumista heppoihin ihmetellyt. Ei varmaan ole viimeinen kerta, sillä voin mennä joskus jonkun seuraksi tai jos tällaisia yritystilaisuuksissa järjestetään. Harmi vain, että kuvat epäonnistuivat illan pimeydestä johtuen….