Koska teen (tai yritän tehdä) aivoillani töitä, tykkään tuulettaa niitä työpäivän päätteeksi. Tänään oli juoksulenkin aika. Juoksu kulki kohtuu mukavasti. Juoksen yleensä lenkkini samaa reittiä edestakaisin, kuten nytkin. Hieman käännöksen jälkeen tuli hirveä hätä (se isompi). Mihinkäs sitä siinä kaupungin laitamilla menee? Mieleeni tuli Kummeli ”purista perseellä” -fraasi ja hymyilytti. Varmaan muista ihmisistä huvittavaa, kun välillä juostaan ja välillä puristetaan pakaroita yhteen!? Siinä sitten sinnittelin pakarajumpalla kohti kotia ja aahh, mikä ihana autuus vessaan pääsy olikaan… Onneksi näin ei käy useasti! 😉
