”Sijaisperhe” viikonloppu takanapäin. Tällä kertaa pysyin koko kolme päivää samassa paikassa eli tuolla veljen perheen luona. Tuli leikittyä myös ”tilallista” eli tehtyä omakotitalon hoitoon liittyviä töitä. Leikin paljon lasten kanssa. Eilen hyppäsin ajatuksissani leikkisästi tähän kuvitelmaan. Luulisin pärjääväni roolissani hyvin. Nyt taas tuntuu mukavalta, että saa olla rauhassa. Kaikki aikanaan ja askel askeleelta!
Lähdin eilen kaverini kanssa käymään Helsingin yössä! En muista, koska olisin viikonloppuna sielä käynyt. Viikolla olen työreissuilla saattanut piipahtaa. Pikkukaupungin miehenä oli miellyttävää nähdä ihmisvilinä keskustassa. Pubeihin mahtui vielä hyvin kaljalle. Kun oli aika mennä isoon baariin, ei ihmisvilinä niin mukavalta tuntunutkaan – jonot baareihin olivat pahimmillaan yli 50 metriä! Sen siitä saa kun pitää olla liikkeellä juuri pahimpaan ruuhka-aikaan. Monen monta jonoa kuljettiin ohi, kunnes löysimme itsemme Onnelan edestä ilman jonoa, jonne päätimme työntyä. Alkoi pikkukaupungin poikaa hieman suuren maailman meno ihmetyttää ja ujostuttuaa!? 😉 Kaksi kertaa rohkasin mieleni ja kävin juttelemassa vastakkaiselle sukupuolelle. Ensimmäinen jutustelu meni kivasti noin puolituntia, kunnes huomasin sen sormuksen siinä kädessä – amatööri! Toinen nainen, jonka kanssa juttelin, oli vihainen kun apiainen! Kaveri oli tehnhyt oharit hänelle ja hän oli yksin baarissa sekä oli kuulemma kokenut elämässä kovia. Suurin murhe tuntui olevan, että olin vasta kolmas ihminen joka hänelle illan aikana jutteli. Sanoin, että se on paljon paremmin kuin mulla kun se saldo oli nolla! Se oli sohaisu apiaispesään! No, jaksoin 5 minuuttia, mutta oli niin äkäinen nuori nainen, että päätin luovuttaa. Eipä ihme, että se saldo oli kolme? Kaloja kuitenkin riittää meressä…
Kotiin oli kiva tulla, kun uusi ilme odotti minua. Alkoi vain ahdistaa ensi viikonloppuna tuleva pääsiäinen, ei mitään suunnitelmia… Mitähän sitä keksisi?