Välillä masentaa tämä yksinäisyys, välillä taas tuntuu kuin kukkopojalta tunkiolla! Joskus mikään ei masenna. Perjantaina kaipaisi jotain muuta kuin yksinäisyyttä. Perjantaina kaipaisi kotiin tullessa lämmintä syliä, hellää vastaanottoa, mukavaa yhdessäoloa ja keskustelua. Joku jonka kanssa voisi myös jakaa tuon viinipullon ja tehdä ruokaa… 🙂
Sain eilen tietää, että kummisetäni on teholla. Yhteytymme katkesi 6 vuotta sitten, kun meidän piti mennä yhdessä kalastuskisoihin kuten monta kertaa aikaisemminkin ja hän oli umpitunnelissa. Oli hän käyttänyt paljon alkoholia ennenkin, mutta tuona kesänä hän tuntui repeävän entisestään. Sain porttikiellon hänen luokse. Hän jäi sairaslomalle samaisena syksynä. Kuppi maistui kuitenkien edelleen. Hänet saatiin pakkohoitoon, kuivilla ehkä kuukauden. Aina kun oli rahaa, hän ryyppäsi. Näin hänet viimeksi pari vuotta sitten.
Nyt, hieman kuusikymppisen miehen maksa on aivan loppu. On se niin saatanan säälittävää, että ihmisen täytyy viinalla pilata elämänsä. Hänelläkin on lastenlapsia, mutta mikään ei koskaan estänyt häntä juomasta. Minäkin yritin hetken valistaa, mutta väsyin.
Minä muistan lapsuuteni, kun vietimme enemmän maalla. Kummisedän kanssa kävimme kalassa, hän oli todella innokas. Meillä oli aina katiskoja, koukkuja ja verkkoja pyynnissä. Joskus jopa tuulastimme. Lisäksi hän oli innokas metsämies. Rakennusalan koulutuksen saaneena hän osasi aina neuvoa isääni kaikessa mökillä tapahtuvassa rakentamisessa. Hän oli älykäs. Hän soitteli minulle aikaisemmin vähintään kerran viikossa ja kyseli kuulumiset. Isäni myös kertoi, miten isoveli oli häntä opettanut tansseissa. Miksi se ei voinut pysyä sellaisena? Miksi vapaaehtoisesti haluaa pilata elämänsä? Muistan kuitenkin hänet aina sellaisena kun hän oli ennen totaalista alkoholisoitumistaan.
Täytyy sanoa, että kyllä minä kannatan alkoholiveron nostoa, sillä niin paljon menetämme viinan takia. En janoa kostoa, vaikka eput janoaa…