Tänään oli tarkoitus mennä illalla pyörälenkille kaverin kanssa. Heräsin parvekkeelta kaverin puhelinsoittoon, että nyt voisi lähteä! Sain laitettua kalusteisiin pehmusteet ja uni tuli helposti! 🙂
Kamppeet päälle ja menoksi. Poljin kaverin luo parissa minuutissa. Ajattelin pumpata ennen lenkkiä takapyörään hieman lisää ilmaa, jotta pyörä rullaa kevyesti. Venttiili alkoikin päästää enemmän ilmaa pois kuin sisälle. Vaikka kuinka sitä ruuvasin. Lopulta se presta-venttiili sitten murtui poikki…
No, kävelytin pyörän kotiin ja otin pyörävarastosta ikivanhan 3-vaihteisen tunturini! Ajattin selviäväni tällä kaverin Peugeotia vastaan, joten ei muuta kuin menoksi. Ei se pyörä oikein rullannut ja aina tuntui sytkyttäessä siltä, että pitäisi saada vaihde joko ensimmäisen ja toiseen vaihteen väliin tai toisen ja kolmannen. Kaiken lisäksi tämän pyörän lesta litisti sukukalleuksiani! Kun ne alkoivat olla tunnottomat, oli tien vieressä kyltti kotikaupunkiin 17 km. Loppu oli vasta tuulta, mutta perille päästiin. Kyllä olisi hellijää tarvittu… 😉
Maisemat tuolla maaseudulla on mahtavat. Sinne rakennetaan paljon uusia taloja ja mikäs on rakentaessa, kun lääniä riittää.