Niinpä niin, joku voisi muistuttaa, että olen entinen yleisuhreilija!? Miksikö?
No, minä innostuin maanantaina käymään kentällä hieman koittaakseni, miten se kiekko ja kuula lentää. Tuntui aivan mukavalle ne muutama kerta. Tiistaina kävin heittämässä sitten moukaria ja uudelleen kiekkoa. Aivan mukavasti ne muutama kerta meni ja paikat pysyi ehjänä. No, asiasta ja kokeilusta innostuneena minä sitten selasin netistä kisoja ja löysinkin lähikulmilta eräät piirikunnalliset kisat. Kisat olivat eilen ja minä osallistuin kiekkoon ja kuulaan. Kiekko meni aivan mukavasti, huolimatta siitä, että verryttelyn jälkeen naiset heittivät ennen miehiä. Toki ilmassa oli yliyrittämistä, joka rikkoi vähäisenkin tekniikan. Sain mittautettua pari rauhallisempaa heittoa. Tulos 38,44 (ensimmäinen virallinen tulos 14 vuoteen).
Kiekon jälkeen operoimattomaan polveeni sattui, hyppääjänpolvi alkoi vihoitella. Oikean jalan nivunen ja lonkka hieman arasteli. No, kuulan alkua sai odotella hetken ja kun pääsin työntämään, kolotti jo joka paikkaa. Urhollisesti työnsin kaikki työnnön, vaikka sattui ja kolotti. Tulos hieman yli 12 metriä, joka jäi noin metrin maanantain testistä.
Onneksi illasta sain edes kaksi surkean näköistä mitalia, jotka voin antaa veljenlapsille, kun ovat mummolassa hoidossa! Jotakin hyötyä siis. Loppukaneettina pitää todeta, että kyllä kiekko ja kuula ovat kestävyyslajeja! 🙂