”Perkeleen kommunistit, pitäkää kenttänne!”, ajattelin lenkiltä kotiin päästyäni. Tuulipuvun selkämys oli vaseliinissa!
Lenkille lähtiessäni ajattelin juosta urheilukentän kautta päivittääkseni hieman juoksunopeutta. Minä kun mittaan juoksumatkan käynnykällä, kun siinä on liikesensori ja päiväkirjatoiminto, josta harjoituksia on jälkikäteen helppo katsoa. Parinkymmenen minuutin jälkeen olin kentän vieressä, joka tietysti oli tähän vuoden aikaan jo suljettu. Useita satoja tunteja nuoruudessa tuli kentällä vietettyä, joten tiesin muutaman paikan, mistä kentälle pääsisi. Kiersin yhteen kulmaan, jossa havaitsin jonkun jo aitaa vääntäneen. Minä konttasin kentälle tästä aukosta ja ajattelin, että kävipä helposti?
Tempasin siinä kentällä 12 minuuttia hieman kovempaa kuin on normaali juoksuvauhtini. Tuli todettua, että pitää treenata hiukka enempi intervallityyppisesti, jotta kunto kohenisi. Pois kentältä lähdin toisesta nurkasta, nyt pari metrisen lauta-aidan yli kiiveten. Siitä sitten juosin kotiin.
Kotona minua odottikin tuo ikävä yllätys. Kun sain lenkkarit pois ja aloin riisua takkia, sormet takertuivat ikävästi takkiin. Sitten se valkeni, että takkini selkämys on sinisessä vaseliinissa! Kyllä sapetti! Syy helppoon sisäänpääsyyn valkenikin sillä silmänräpäyksellä. Ne saatanan kommunistit vielä mesoavat, että yhteiskunta pitää vapauttaa rahan vallasta ja ovet pitäisi olla kaikille auki (toimituksen huomatus, että osa kentänhoitajista on tunnettuja SKP:ä ja ehdolla kunnallisvaaleissa)! Miksei portit ole sitten auki? Joo-joo, tiedän että purnaan pilalle menneen tuulitakkini puolesta hieman turhaan, mutta tarkoitus oli vain testata hiukka kuntoa. Nyt tuulipuku pyörii koneessa liuotettuna tabortiin ja suureen pesuainemäärään. Ei silti kivaa. 🙁