Hiuli hei, pelota ei, kun mies käy Joulua päin! Joulukuu alkoi töissä olla melkoista vipinää ja oli hyvä saada se katkaistua lähtemällä Rukalle hiihtämään ja laskettelemaan. Viisi päivää siellä tuli oltua ja pitkästä aikaa nukuin kymmenen tuntisia yöunia. Ennen sitä tuntui kynttilä palavan kummastakin päästä. Nyt on vielä hyvä, että Joulu pidentää tätä rauhoittumista.
Tänään kävelin kaupungilla etsien viimeisiä joululahjoja. Aika hassulta tuntuu, että ei niitä montaa tarvi ostaa. Yksinäisenä ei ole kiva viettää joulua. Toki iloitsen muiden joulusta ja kuinka he siitä nauttivat, mutta oma jouluilo ei ole oikein vielä löytynyt. Haluaisin jo kovasti laittaa omaa joulua, mutta turhaa kai se on minulle itselleen laittaa.
Huomenna aattona saan jälleen tehdä keikkaa. Jää taas siksi todennäköisesti perinteinen joulukirkko väliin. Ensiksi vanhempieni luona veljen lapsille ja sitten parin kaverin luokse. Mikäs siinä, näkee taas useamman lapsen riemun. Aivan kivaa puuhaa tuo pukittelu on. Pitää vain varmistaa, ettei ääntäni tunneta.
Jos yhtä joululahjaa toivon, niin toivon, että en olisi ensi jouluna yksin.