Vappukuviot ei mennyt aivan suunnitellusti. Toinen pariskunta joutui perumaan tulonsa lapsen sairastuttua. No, menihän se noinkin, vaikka jäi kaikki haluamani tapahtumat väliin. Vappupäivänä kävin yksin kirtämässä piknik-paikan. Ihmiset siellä siemailivat kuoharia ja napostelivat eväitään, tuli todella haikea mieli opiskeluvuosien hyvistä ajoista. Siellä piknik -paikalla on tapahtunut vaikka mitä mukavaa… 😉
Hyvä kun eilen pääsin ehjänä kotiin, sillä meinasin nukahtaa rattiin. Tänään taasen on närästänyt mielettömästi. Illalla siivoilin ja silittelin vaatteita, olisi pitänyt pyytää äiti ja isä taas kylään…
Olen kirjoittanut aikasemmin miehenä olen hankaluudesta. Miten hankalaa on edes yrittää jutella naiselle anniskeluliikkeessä ilman takaa-ajatuksia. Sitä alkaa tulla araksi. Oletetaan hypoteesi, että lähestyisin jotain ja saisin vaikka puhelinnumeron. Viestittelyn jälkeen asiassa pitäisi edetä, koska on sen aika? Mistä sen tietää? Koska voi edes antaa ensimmäisen pusun? Naisten täytyisi tehdä enemmän aloitteita näiden suhteen!? Kun mies ei tiedä, onko joku liian päällekäyvää tai sopimatonta. Miksi tämä voi olla näin vaikeaa vaan teenkö siitä vaikeamman kuin mitä se todellisuudessa on?