niinhän se vain onkin,että olen saavuttanut raja aitani.Nyt vain uusia keinoja sen ylittämiseksi…paha vaan kun jalkanikaan ei nouse.Hengästyn jo kauppa matkalla saatikka sitten ongelmien kasautuessa,kun niitä on letkajenkka perässäni niin en viitsi edes heittää itselleni bumerangia,joka pahaa taas loisi,mutta hetken helpotuksen soisi.Kyse on suoraan sanottuna alkoholin kulutuksesta,mikä on omalla kohdallani jo melkoista.Jopa isäni yhtyi tähän julistamiseen,kun teemana oli alkoholin salakavalat vaikutteet naisissa.Turvotusta…pelastakaa siis lahna!
Merkillistä- minulla ei ole enään itsesuojelu vaistoa ja sen huomasin mm; yli kipeästä rusautetusta olkapäästäni…asialla hmmm…miten sen sanoisi…kumppani?
En pysty arvostamaan itseäni,kun vastassa on hiemankin mahtipontisempi aikaansaaja…sorrun itse syytöksiin.
Miksi en enään hallitse itseäni?…Ennen,kun olin perfektionisti- anorektikko.Nykyisin pelastettavissa ahdingolta.
Yhtäkkiä kaikki jumalaton onkin niin helppoa.Saamattomuus
palkitaankin vasten normeja joita riittää yhteiskunnassa.
On se vain niin maagista kuinka omasta koti kaupungistansa
voi löytääkin aivan uusia- satunnaisia onnenkantamoisia.
Tekoni eivät ole täysin julkistettavissa sallittuja pah!
Mutta miksi yhtä hyvänolon ainesta ei voi sallia jos toinen jo olemassa oleva kaikkien huulilla(tässä tapauksessa viina)
on niin väki rikasta?Joskus väliaikoina siis juuri raja aitojen osuessa kohdalleni on vain mukava kellua ajattomuudessa jalat irti lattiasta pää taakse taivutettuna
unohtumattomia muistijälkiä tallentaen.