Oletko nähnyt minua jossain? Mä olen hukassa. Jotenkin on sellainen olo, että en tiedä missä olen ja minne menen. Olen niin kuin en olisikaan. Päivät on samaa mössöä töissä ja illat kotona. Pelkkiä rutiineja ja velvollisuuksia, tylsää ja tavallista. Mikään ei kiinnosta eikä huvita.
En kuitenkaan ole mitenkään epätoivoinen tai masentunut, mikään ei harmita eikä ole suurempia suruja tai murheitakaan. Kaikki on periaatteessa hyvin mutta elämä on vaan jotenkin pysähtynyt paikoilleen.
On sellainen olo, että olisin seissyt tässä samassa risteyksessä jo ikuisuuden, enkä tiedä mihin suuntaan menisin, joten en mene minnekään. Seison vaan ja odotan. Mitä, en tiedä.