Miten voi ihmistä väsyttää… Tai no tiedän oikeen hyvin miten. Nuku kahtena edellisenä yönä yhteensä noin yhdeksän tuntia ja herää aamulla kuudelta töihin. Eipä se sen enempää vaadi. Jo alkaa silmät painaa kun pääsee kotiin ja istahtaa sohvalle hetkeksi. Sen siitä saa kun on tällainen yökukkuja kuten minä. Mutta minkäs sitä itselleen voi.
Istuin tänään työpäivän päätteeksi kampaajan tuolissa, ja nyt on taas uutta väriä elämässä. Kesää kohti vähän piristystä päähän. Ulkoisesti ainakin. Sisältö nyt on mitä on… 😉
Tepastelin kampaajalta keskustaa kohti, ja kuinka ollakaan törmäsin työkaveriina. Päätettiin mennä viikonlopun kunniaksi juomaan yhdet siiderit, jotka kääntyi sitten kuitenkin kahdeksi. 🙂 Mutta eipä tuo haittaa. Kotiin päästyäni nukahdinkin sitten sohvalle, josta äsken heräsin. Nyt alan pikkuhiljaa herätä. Tää onkin just ihan oikea aika siihen. :/