Kannatti nukkua viime yönä melkein kellon ympäri. Ei taas taatusti väsytä vielä pitkään aikaan. Ja päässäkin on ihan liian sekaista, että uni voisi tulla.
Tarvitsisin kainalon, johon käpertyä. Suun, jota suudella. Kädet, jotka kietoutuu ympärilleni ja pitää lujasti kiinni. Sydämen, jonka lyöntejä kuunnella. Silmät, joiden katseeseen hukkua.
Tuu jo!