Siskot, veljet – eiköhän kipaista barrikaadeille, yhteiskunnassa on epäkohta. (Ei, en puhu tällä kertaa tuulivoiman investointituista tai espanjalaisten vaatemerkkien liian pienestä mitoituksesta.)
Tilastojen mukaan näet kaikista vangeista naisia on vain 6,2 prosenttia. Kauheaa syrjintää, ja ei kun pahenee: pakkolaitokseen eristetyissä on naisia vain 4,5 %!
Mikäs oikeusvaltio tässä muka ollaan, jos oikeuslaitoskin harjoittaa tällaista sortopolitiikkaa? Linja jatkuu eläintenpitokielloissa (naisia 31,0 %) ja liiketoimintakielloissa (naisia 18,2 %). Nyt tulee sydämentykyksiä. Kaikkein törkein tilanne on metsästyskielloissa — kaikki 307 metsästyskieltoon määrättyä olivat miehiä!!!
Nyt on vanhan feministin vaikea ymmärtää, miten tällaista tilannetta voidaan sietää enää vuonna 2007! Eikö tasa-arvolain yhtenä peruslähtökohtana ollut, että miehet ja naiset ovat yhtä kyvykkäitä ja pystyviä? Eikö tavoitteenamme ollut, että naisten ja miesten edustus yhteiskunnan eri sektoreilla olisi mahdollisimman tasapuolista?
Tasapuolisen edustuksen nimissä säädettiin jo 40 %:n sukupuolikiintiöt koskemaan virastojen, laitosten ja kunta- ja valtioenemmistöisten yhtiöiden johto- ja hallintoelimiä ja tämän lisäksi myös välillisen julkisen hallinnon toimielimiä, jos ne käyttävät julkista valtaa. Samanlaisia kiintiöitä on julkisuudessa vaadittu mm. myös pörssiyhtiöihin.
Ajatusyhtälö mennee siis näin:
Naiset ja miehet ovat yhtä kyvykkäitä
-> Naisia ja miehiä pitäisi olla kaikissa tehtävissä yhtä paljon.
-> Jos näin ei ole, syynä eivät olekaan erot yksilöiden kyvyissä tai kiinnostuksessa, vaan epätasa-arvo, joka sorsii toista sukupuolta.
-> Ratkaisu on kiintiö, jolla turvataan heikomman sukupuolen edustus.
Jos tämä yhtälö pitää paikkaansa, on selvää, että miesten yliedustus vankiloissa ei voi johtua siitä, että miehet olisivat naisia rikollisempi sukupuoli. Jostain syystä oikeuslaitos siis toimii syrjivästi, ja ainoa toimiva lääke tähän on vallitsevien oppien mukaan määrätä vankiloihin 40 %:n naiskiintiöt.
Haitat ovat hieman samanlaisia kuin johtotehtävienkin naiskiintiöissä. Tehtävään tulee valituksi henkilöitä, jotka eivät ole sitä ehkä teoillaan ansainneet, ja jos paikkojen määrä ei kuitenkaan entisestään kasva, moni paikkaan ansioituneempi mies jää sitä ilman.
Tietysti yksilötasolla tuntuu hirvittävän epäreilulta, jos murhaajamies jää määräämättä vankilaan kiintiöiden takia, ja sen sijaan tehtävään valitaan näpistelijänainen – puhumattakaan naisparasta, joka tuli vain poliisilaitokselle uusimaan ajokorttinsa. Mikään systeemi ei kuitenkaan toimi täydellisesti ja suuremman tarkoituksen nimissä on vain hyväksyttävä tietyt epäkohdat ja ymmärrettävä, että todellinen tasa-arvo ei synny ilman uhrauksia.
Ensi kerralla ehkä eläimistä, vallankumouksista ja siitä, kuinka jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. 🙂
(PS. Lähteet: vankeinhoitolaitos, tilastokeskus)