Saatana. Sunnuntai oli kamala. Mä heräsin hotellihuoneestani kl 8.00, oksensin päälleni, raahauduin suihkuun ja sitten aamiaiselle. Bussilla lentokentälle. Laukkuja raahatessa totesin olevani edelleen suht’ kamalassa humalassa.
Muhun iski kamalia muistoja. Hotellin baari, ei henkilökuntaa, mä istun jossain ihme-porukassa, kipittelen tiskin taakse, haen laseja, pullollisen viiniä ja baileysta. Tarjoilen ja nauran. Jatkot allas-osastolla, mä kaaduin ehkä vaan yhden kerran. Ehkä. En tiedä mihin aikaan mä raahauduin/kierin huoneeseeni.
Kumminki. Mä onnistuin matkaamaan koko päivän oksentamatta. Pienkoneessa viimiset 1,5 tuntia, soli hikistä, mä epäilin pyörtyväni, tai mahdollisesti kuolevani. Nyt tiedän, en aio juoda enää koskaan ennen töihin lähtöä.