Mun vuosi on ollut limainen. Toisaalta vitun mielenkiintoinen.
Liitto alko tosin rakoilemaan jo viimevuoden puolella, mutta nyt tammikuussa tapahtu se iso räjähdys. Mä huomasin olevani yksin. Naimisissa itseni ja haamun kanssa. Mua ei oo ikinä vituttanut eikä sattunut niin paljon kuin tajutessani tilanteen paskamaisuuden. Se haamu oli kovaa vauhtia haihtumassa, ja mä yritin pitää kaikesta kiinni. Oli aika kova isku huomata olevansa avioeron keskellä 22-vuotiaana. Vielä enemmän vitutti huomata, että mies, se johon mä olin muka joskus ollut niin rakastunut, syytti mua kaikesta.
Tammikuun lopussa kuoli vaari. Vaikkei me oltu missään maailman parhaissa väleissä, oli se silti aika kova isku. Mun tuffa kumminki oli aika spesiaali vittupää. Se sano aina että se toivo musta kuulantyöntäjää tai/ja merikapteenia, mä sanoin aina sille että se on tyhmä homo jonka päässä ei pysy hiukset eikä järki. Sen kuolinvuoteella mä sain sen vielä nauramaan ja vittuilemaan. Meidän suhde oli sellanen mitä harvat ymmärtää.
Molin monta kuukautta sekaisin ja hypähtelin kavereiden kanssa, ulkoilin aika paljon ja kokeilin millon mitäkin. Oli aika mielenkiintosta alkaa käymään terapiassa seksi-riippuvuuden takia, jotenkin naurettavaa, kun ei se mun mielestä ollut mikään ”oikea tauti”. No, kaikkea sitä oppii.
Kesä sai mut kumminki vihdoin pysähtymään, niin ja Rinssi. Kaikesta tohinasta, hulluuksista ja epäonnistumisita huolimatta mä heilun edelleen Rinssini kera, se tykkää ja mä tykkään. Me ollaan sellasessa ”ällöttävässä tykässä”. Saunis inhoais asua Rinssin naapurissa, kun me ollaan just sellanen vitun ällöttävä pari. Juostaan alasti ympäri kämppää, mä huudan; uhkailen perseraiskauksilla, me pussaillaan, kiljutaan ja nauretaan yötä päivää. Painitaan ku kaniiiinit ja käydään suihkussa kolmen jälkeen joka yö. Keskustellaan, oi niin tärkeistä asioista (”Hei, mikä toi on, toi näppylä sun kikkelissä? Hei, ootsä ikinä pussannu poikaa, kato ku sä oot ruotsalainen, ja niinku vissiin mieskin ja sillee?”) ja meidän lempiharrastus on toistemme nyppiminen, hihittely ja sängyn heiluttaminen. Herääkin kysymys, onko Saunis muuttanut Ruotsiin, ja asuu kuin asuukin Rinssini naapurissa, vai onko neidolla sisko, joka kirjottelee Rinssille kirjeitä :P? Kirjeissä kun ollaan valiteltu sitä miltä mä kuullostan kun räjähdän, miten ärsyttävää on kuunnella meidän kikatusta, ja miten tyhmiä me ollaan kun painitaan suihkussa x) Mä kirjotin Rinssin puolesta kirjeen taloyhtiölle ja kehotin niitä vahvistamaan niitä idiootin-ohuita, paperin paksusia seiniä. Odottelemme edelleen vastausta.
Koulu sujuu, muutto meni hyvin, ja mä alan ymmärtämään mitä mä haluan tältä kaikelta. Mä oon onnistuut karistamaan ruhostani kolmisenkymmentä kiloa ihraa, ja yritän edelleen pienentyä. Mä opettelen pitämään ekonomiani kunnossa, ja yritän kovasti kasvaa. Mä oon edelleen hetkittäin liiankin epävarma, sekasin ja järjettömän huolestunut, mutta jotenkin mä aina vyöryn takasin radalleni, ja tajuan että kyllä tää valas selviää, aina jossain vaiheessa tulee se aalto, joka riuhtoo mun läskit takasin merelle (PS: Mun uudenvuodenlupaus on laihtua kuudessa viikossa 4 kiloa, tavotteet matalalle niin en pety niin vitusti).
Mä sain mun digiboxin toimimaan, se oli niin saatana iso saavutus että mun tarttis kyllä saada jonkinnäkönen palkinto. Oommä niin vitun näppärä tapaus.
Tää vuosi on ollut omalla kamalalla tavallaan yks helvetin ihmeellinen kokemus. Mä oon oppinut itestäi paljon. Vaikka kaikkea kamalaa on sattunut, mä pärjään. Mä vyöryn etiäppäi ja jaksan jotenki. Ens vuos tulee olemaan parempi, mä tiedän sen jo 🙂