Se raahautu mun luo keskellä yötä, halus paperia feikatun nenäverenvuodon stoppaamiseksi. Se oli tuhrinu meikkinsä ympäri naamaa ja sano että sen poikaystävä, joka muuten painaa sellaset 62kg, on hakannut sen. Se painaa itse lähemmän 100kg, on huomattavasti vehvempi, ja valitettavasti se joka aina lyö ensin. Se halus lähteä kävelylle mun kanssa, mutta ensin se halus heilua raksun edessä, näyttää mahdollisimman säälittävältä ja pieneltä, se yritti kerjätä sääliä koko olemuksellaan, elekieli oli kuin vuosikausia piestyn naisen idioottimaisen-ällöttävän-naurettava elekieli.
Se kerjää huomiota miehiltä. Meidän kävelyllä se soitteli ainakin kolmelle miehelle ja yritti epätoivoissaan tuhertaa itkua, kerjätä yöpaikkaa ja sitä vitun sääliä. Mä sanoin että meille saa tulla yöksi jossei kotiin voi mennä, mutta se halus välttämättä soitella läpi sen poikaystävän parhaat kaverit, ne joita se jo panee epäsäännöllisen säännöllisesti. Ei ihmekään jos sen poikaystävää vituttaa.
Se tyttö on ulkona joka keskiviikko, perjantai ja lauantai, se ei tule öisin kotiin. Ne tappelee noin 82% ajasta, ja valittaa toisistaan kokoajan. Mä oon suunnitellut jopa korvieni pois-leikkaamista. Vittu.
Kumminkin. Mä oon kuulemma huono ystävä kun nauroin. Mitä mun ois pitänyt tehdä? Ei sen nenästä tullu verta, ja jos sen poikaystävä oli nyt lyönyt sitä, taas kerran, oli se vain ja ainoastaan koska se oli itse hyökännyt sen pienen tikku-ukon kimppuun.
Bu-fucking-huu.