Mä oon taas uudessa työpaikassa. Saman yhtiön kautta tosin. Ne lähettelee mua tälläsiin kriisikeskuksiin laittamaan asiat kuntoon. Täälläkin alko tapahtumaan, heti ensimmäisenä yönä. Mä oon saanut älyttömän paljon aikaseks. Koottua hyvän työryhmän, parannettua potilaan tilannetta aika perkeleesti, ja kaikki alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Miten mä olinkaan kaivannut tällasta haastetta. Ensi vaikutelma paikasta oli kovin paska. Mä halusin vaan kotiin. Nyt viihdyn, aika hyvin. asiaan voi tosin vaikuttaa mieskauneus jonka kanssa asustelen saman katon alla. Goddddamn.
Tossa muutama päivä sitten taloon muutti tosiaan kaks poikaa. Ei enää alastomia aamuja, ei alastomia päivä, ei alastomia iltoja. Mä en voi heilua keittiössä kokkailemassa alasti. Enkä käydä suihkussa ovi auki. Mä yritän nukkua peiton alla enkä päällä. Ja heti herättyäni pukeudun kovin nopiaan. Molemmat pojat on jumalaisen hyvännäkösiä. Märkiä päiväunia. Ne on kovin fiksuja ja mukavia kans. Ja niiden kanssa on hyvä tehdä töitä.
Välillä muhun toisaalta iskee sellanen väkivaltanen raiskaamisen halu. Silmissä pimenee, mutta vaan hetkeks. Sitte mä jatkan työntekoa ja ajattelen raksuani. Ihanaa raksuani.
Tää päivä oli erityisen huono. Vaikea nukkua just päiväsaikaan ku on niin saatanan kuuma. Molemmat poijjaat oli kotona, joten John sai pysyä laatikossaan ja mä kiepuin sängyssä epäitoivosena. Kylmä suihku. Viiren tunnin unet ja taas ollaan töissä. Saa kattoa miten mä tän yön vielä jaksan. Ja sitte olis niinku kolme yötä jälellä, ennen mun ihanaa lomaani..