Mä tuijotan sen alastonta vartaloa ja hymisen ittekseni. Mä oon ollut älyttömän-super-iljettävän-kauhian-rakastunut tänään. Olen muutenkin, mutta tää on ollut sellanen sokerinen päivä. Me ollaan kävelty ympäri kaupunkia käsi käres, rullailtu sänky sekaseks useaan otteeseen, syöty mansikoita, halailtu, pussailtu, istuskeltu penkeillä juttelemassa tulevaisuudesta, syötetty jäätelöä toisillemme ja hymyilty, tuijoteltu toisiamme ja hymyilty. -Sangen kuvottavaa.
Mä mietin tätä muuttojuttua kokoajan. Mä haluan muuttaa, mä oon sangen innoissani mulle tarjotusta työstä, ja Helsinki nyt on aika mukava kaupunki, tekemistä ainakin riittää. Samalla mua vituttaa. Raksu ei halua muuttaa Suomeen. Se nauraa kun mä puhun suomea, ja sen mielestä on lähes mahdottoman hupaisaa ja ukomatonta että mä osaan puhua soomen kiält. Se sano että vierailee mielellään joen toisella puolen mutta haluaa että me asutaan Ruotsissa. Ymmärrän kyllä.. Mutta nyt mua ahdistaa entistä enemmän. Jos mä muutan Suomeen, tuunko mä katumaan ja olemaan helvetin vittuuntunut raksun menetyksestä? Jos mä en muuta, tuunko mä olemaan katkera noita jota vituttaa hienon mahdollisuuden käyttämättä jättäminen?
Vittu.