Mä heräsin myöhään, auringon lähes liian lämpimään poltteluun. Mukava olo, pitkästä aikaa. Ajattelin kipitellä suihkuun. Luulin että talo on tyhjä, kaikkien muiden piti olla töissä. Niin, ja niinhän ne olikin. Heitin ripakasti pyyhkeet olkani yli, tönäsin oven auki, ja mun edessä seiso kaks miestä, ison teeveen kanssa. Täällä pohjosissa ei laiteta ovia lukkoon. Ne miehet oli tulleet uuden töllökkeen kera pari minuuttia aiemmin, ja ettivät nyt talon asukkaita, ne halus tietää mihin se laitetaan. Siinä mä seisoin, hetken, alasti.
Tuijotin ja punastuin. Vetin oven kiinni, kääräsin pyyhkeen läskieni peitoksi ja avasin oven uudelleen. Ilmotin että olohuoneessa on töllö-pöytä, siihen sopii heittää se. Ohitin miehet ja kiikuin kylppäriin.
Mietin syntyjä syviä, heiluin peilin edessä ja harjasin purukalustoa. Havahduin järkytykseen. Mä en ole ajellut rehotusta varmaan viiteen viikkoon. Kaks viikkoa menee hyvin, vaalea karvotus ja kasvaa hitaasti, mutta viis.. Joo. Perkele. Mä en oo huoltanut jalkojakaan ikuisuuksiin. Sanoin raksulle että se saa ostaa kypärän, otsalampun ja oksaleikkurit jos en tee aluskasvillisuudelle ja jaloilleni jotain ennen torstaita. Niin, no, kumminki. Kamala järkytys niille miekkosille. 177senttinen väsynyt, alaston, lihava ja osittain karvainen blondi ilmestyy hämärästä huoneesta. Kyllä mä olisin varmasti saanut sydänkohtauksen tai edes pienen aivoverenvuodon. Hirvittävää.
Töissä. Yhdeksään asti. Mä oon jo pakannut tavarani. Cant wait to get home.