Oli hienoa heilua alasti rinssin luona, touhuta kaikkea mukavaa sen kanssa, oltiin mun luona, ja sitten sen luona. Mä olin poissa vaan pari yötä. Se tunne, kun tulin takas asuntooni oli mahtava. Kyllä mä pärjään.
-Oli ihana tulla omaan kotiin. Mulla oli hyvä, levollinen olo, ja tajusin vihdoin ja viimein kuinka paljon nautin siitä, että mulla on oma asunto, eikä kukaan idiootti heilu mun nurkissa valittamassa joka saatanan asiasta.
Mun vessa on ällöttävän tyttömäinen, punasta ja pinkkiä, sydämiä. Kynttilöitä. Pinkit pyyhkeet ja matto. Glitteriä. Lisää sydämiä. Punanen suihkuverho ja pinkki paati-ankka. Mä en oo ikinä ollut super-tyttömäinen, mutta skitsahdin todennäkösesti muuton yhteydessä. Muu asunto on niin ”fiksusti” sisustettu, vessa on pikku-prinsessojen paratiisi. Mie en ole pieni, mutta rimpsessa kylläkin. Mä en ois ikinä saanut sisustaa miten mä tykkään, kun asuin herran kanssa. Nyt mä saan tehdä mitä haluan. Mä haistatan sille hiiva-vitun, sydämillä ja vaaleanpunaisilla topseilla.
Heilahtelin raksun kanssa keskiviikosta maanantaihin. Me ei olla ikinä kiukuteltu näin paljoa. Se hermostuu, tulistuu perkeleen nopeasti. Mä oon itsepäinen ja vittuilen ku vanha, katkera mummeli. Onneks nyt ainakin toistaseks kaikki loppuu siihen että me nauretaan, pussaillaan ja sitten se hinkuttaa mua, kovaa. Toimii mulle 😀 -Ajateltiin silti keskustella asioista tänään, se halus muutenkin tietää mihin suuntaan me ollaan menossa. Se ei oo oikeen ymmärtäny että mitä mä haluan, ja nyt sitä ahdistaa, koska se kuulemma tykkäillee musta niin kovasti. Kerranki se on epävarma ja vähän hukassa, enkä vaan mie aina. Haha!
*Se teki mulle banaanilättyjä, kermavaahdon ja vadelmien kera. Se saa mut kehräämään, enkä mä osaa nukkua ilman sitä. Sen mä ajattelin sille kertoa. Suunnan se saa päättää ite. Mä tiedän (ainakin tällä sekunnilla) mitä mä haluan.
Paniikki-lahjaostoksille, narskujuustoa metsästämään, ja illalla juodaan jul-mustia, syödään broccolipiirakkaa ja paketoidaan ne paniikki-lahjat. Ei ahdista yhtään.