Mä haaveilin itteni takas reikkaan tossa muutama tunti sitte. Mun ja korpun matka oli mainio. Siellä me lilluttiin altaalla kun kaks paisunutta rusinaa, imeskeltiin rinkkejä, poltettiin ittemme muutamaan otteeseen, syötiin liian hyviä ruokia, turisteltiin ympäri kyliä, uitiin meressä keskellä yötä, huimassa humalatilassa, rakenneltiin hiekkatissejä, aiheutettiin yleistä pahennusta ja juostiin karkuun reikkalaisia miehiä.
Siitä tuli taas mieleen ne kaameat, yli-kiimaset, karvaset, kamalat miehet. Se yks oli silti mainio, sellanen joka käveli mun korppusen perässä ja hoki ”sex wit juu, sex wit juu, sen it tö waater”. Se oli kovin surkuhupaisa. Ne miehet siellä oli tosiaan kaameita. Niihin ei saanut ottaa minkäännäköstä katsekontaktia. Ne huuteli perään, kutsu meitä beibeiksi, leideiksi etc. Ne puhu liikaa, oli rumia ja ahdistavia. Jotenki mua silti säälitti ne. Kai ne oli niin kauheessa pillunpuutteessa että jopa ryhävalas niinkuin minä, olis kelvannu. Se hassu oli että meitä ei ahdisteltu vaan kaks tai viis kertaa, vaan päivittän, lähes kokoajan. Aina kun poistuttiin hotelli-alueelta.
Loppujenlopuks me kipastiin ostamaan ”kihlasormukset” ja kipiteltiin kaupungilla välillä käsikäres. Me oltiin vihasia lesboja. Tai ei niinku kokoajan, vaan mulkkujen läsnäollessa.
Mä haluun silti tehdä vielä 146 tollasta matkaa. Hyvän ystävän kanssa on hyvä matkustaa. Meillä oli ikimuistosen mukavaa ja hyvin hauskaa. Parhaiten mä muistan ehkä meidän ihanan keskustelun, jonka korppuseni oli jopa filmannut, noin 6promillen humalassa…;
Kat: Älä kuvaa sitä rumaa miestä!
Kat: No tuu jo!!!
Korppunen: Kalimera!