Makaan töissä, sängyssä, mutta kumminki. Mun persiö kutisee uusien perseen sisään rullavien hotpantsien takia, taustamusiikkina toimii jeesuslaulut ja kauhea älämölö. Mulla on siis tällä hetkellä kolme työtä, toimin henkilökohtaisena assistenttina muutamalle, heilun koulussa erityiskouluavustajana, ja teen välillä ylimäärästä keikkaa, yötyöläisenä, sairaalassa. Mukavaa että duunia riittää, mutta mulla ei näytä olevan vapaa-aikaa melkeen koskaan. Nytkin oon 24-tuntia putkeen duunissa. Kotiin kolmeks tunniks, ja sitte uudestaan töihin. Mukavaa.
Muutenki viimeaikoina on tapahtunut ihan liikaa. Koira sai lähteä lomailemaan muren luokse koska välillä menee parikin vuorokautta ennen kun ehdin edes kipasemaan kotona. Tessy, yks mun ihanimmista ystävistä lähti jenkkilään tossa huhtikuussa, se oli siellä kaks viikkoa, ja suuttu mulle vitusti, koska mä vietin noin 40minuuttia sen poikaystävän kanssa, meidän koirat sattuu olemaan pestiksiä, joten moltiin kimpassa kävelyllä, siitä se horotin veti säkillisen papuja aivoihinsa, joten me ei olla nyt puhuttu melkeen kahteen kuukauteen, ei oikeastaan mitään. Se vaan jäi. Viime vuosien aikana mä oon tajunnu etten mä voi olla aina se joka pyytää anteeks, jossen ole mitään tehnytkään. Mieluummin karsin vaativat ja ajattelemattomat ihmiset elämästäni kuin että alkaisin enää kyyristelemään. Mä oon liian vanha kauheeseen rulianssitoimintaan.
On se silti kummaa miten elämä heittelee, kun mä menetin yhden ystävän, astu kolme uutta kuvioihin, yks tosin asuu tukholmassa, mutta kaks asuu tässä ihan mun lähellä. Hauskoja tyyppejä joiden kanssa tulen toimeen paremmin kuin hyvin. Niin se ottaa ja antaa. Korvaa ja korjaa.