Mä heräsin justiinsa. Väsyttää, vituttaa ja itkettää. Ärsyttää niin perkeleesti. Tossa se heiluu, ilosena, eikä tajua mistään mitään. Mä oon alkanut epäilemään että oon oikeasti mykkä, oon vaan kuvitellut osaavani puhua. Tai sitten se on oikeasti niin että toi ei vaan kuuntele, eikä halua kuunnella. Eikä se oo oikeastaan sekään, siis se ongelma. Mä en tiedä, rinssi sanoo itsekin olevansa huono kuuntelemaan, miks mä en voi vaan hyväksyä sitä? Tai edes yrittää.. Mun hermot vaan räjähtää palasiksi, ja mua alkaa itkettää. Eikö se voi sen verran yrittää, että se kuuntelis mua joskus?
Kaikki menee muuten niin perkeleen hyvin sen kanssa. Meillä on todella hauskaa yhdessä. Se on hyvin sosiaalinen, niinku minäkin. Super-hauska. Me keksitään kaikennäköstä tekemistä, heilahdellaan kokoajan jossain, halaillaan ja nypitään toisiamme. Seksi on lähes liian mahtavaa. Se saa mut huutamaan ja tärisemään. Se nukkuu kiinni mussa ja tuhisee ihanasti. Se on mahtava pussailemaan. Mutta toi kuuntelu. Vittu. Sen korvat on tukossa ja suu toimii ku perkele. Mä en tiedä kuinka kauan mä tollasta jakselen 🙁