”Emmä saatana jaksa alottaa alusta, uus suhde, uus ukko, ja se vitun lähetyssaarnaaja, se on aina sellasta alussa, ei kiitos. Emmä vaan jaksa.” – Mua nauratti niin kovin nää Tessyn pähkäilyt. Sillä ei mee hyvin poikaystävän kanssa, mutta se ei jaksa luovuttaakaan, tai ehkä se on luovuttanut, mutta se ei jaksa lähteä hiihtämään eteenpäin.
Mä huomasin että me ollaan aika samanlaisia. Me luullaan että kaikki on niin kovin lopullista, me otetaan asiat niin kovin raskaasti, ja samalla me toivottaan ja suunnitellaan ku heikkopäiset, me pelätään epäonnistumista ja itse pettymystä. Tarttis vaan jossain vaiheessa tajuta että elämä on yhtä surkuhupaisaa vuoristorataa, maalissa häämöttää arkku ja hautakivi.