Nyt se on sitten tehty, se mitä mä oon vältelly viimeset 4 kuukautta. Mä lähdin torstaina raksulaan, ja lauantaina mä tapasin Rinssin äidin :O
Me mentiin mummelin luokse syömään ja kattomaan elokuvaa. Mä olin perkeleen hermostunut ennen koko touhotusta, mietin mitkä vaatteet laittaisin päälleni, ja mietin että mitä ei saa sanoa/mistä ei kannata puhua etc. Loppujenlopuksi mä olin niin hermostunut että soitin äidille, kiroilin ja valitin, ”miks en mä voinu ihastua orpoon, ei tarttis tavata käpyjä ollenkaan”. Äiti nauro ja sano että mä oon tyhmä.
Ilta meni kumminkin hyvin, juteltiin, syötiin ja katteltiin yks mainio elokuva. Juotiin teetä ja naureskeltiin, katteltiin valokuvia ja mä kyselin tyhmiä. Rinssin äiti tykkäs musta kovin, se halus ottaa meistä (siis ittestään ja musta) yhteisvalokuvan, se halas kun me oltiin lähdössä ja kerto kuinka ihanaa on että mä tapailen sen lasta. Mulla oli perkeleen hyvä olo koko illan. Kiehnasin rinssin kainalossa, kuiskailtiin ällöttävyyksiä toistemme korviin, halailtiin ja mä pakotin Rinssin harjaamaan mun hiukset. Ta-haivaallista! – Se valitti taas että se tuntee ittensä umpihomoks kun se harjaa mun pehkoa. Mä lupasin panna sitä harjanvarrella perseeseen, heti takkujenselvitysoperaation jälkeen. Johan hiljeni.
Kaikki on mennyt ihan älyttömän hyvin nyt, siks mua ahdistaa. Ei tää voi jatkua näin. Jossain vaiheessa joku hyökyaalto tulee ja kiskasee kaiken hyvän mukanaan, niin se aina menee, oli vaan kiva tietää millon ja millanen hyökyaalto mun niskaan iskee, eikä tarttis vittuuntuneena ahdistella kotona.