Mä haluan kotiin, siis mun kotiin. Nyt, vihdoin ja viimein, iski se kunnollinen jouluahdistus. Ei mua kiinnostais tää touhu, ja kaiken ressin ja käärimisten päätteeksi sitä kumminkin huomaa vaan lihonneensa 8.7-kiloa. Vitun hauskaa. -Pitäis lähtee hautuumaalle, mutta mun jalka on ihan paskana, löin polveni kaapin oveen oikeen kunnolla, ja koko jalkaa polttelee mukavasti. Nilkka on vähän turvonnut ja natisee hurmaavasti. En tajua miten mun nilkka voi räjähtää kun polveni loukkaan. No, mikäs tässä, vammaillessa.
Mun olemus on taas sangen grinchihtävä. Joka joulu mä onnistun olemaan se lihava, vihreä möykky, joka inhoaa joulua, ei syö sitä tavallista jouluruokaa, eikä oikein tykkäile lahjoistaan eikä suvustaan. Ajattelin yrittää olla positiivinen, ainakin tän päivän, mutta yrittely loppu lyhyeen. Äiti tuli herättelemään seiskan kieppeillä. ”Joulupuurollleeee!” -Mä en vieläkään syö limaa.
Mulla on ikävä rinssiä, ja tää kaikki ressi ja touhotus tekee mut ihan sekopäiseksi. Panettaa niin maan perkeleesti. Emmä kykene keskittymään mihinkään järkevään, ajatukset pyörii linjalla ”melaa mekkoon, pian, kovaa, kiitos”. Ei toimi ei. Mä havahdun pornounistani vähän väliä, jatkan juustokakun väsäämistä ja vajoan taas epätoivoon. Kikkeliä, purujälkiä, ja rinssin rutistus-halauksia. Sellasta seksiä mikä saa kaiken muun unohtumaan. Hikistä, pornokasta huohotusta. Punottavaa ihoa, märkää, kovaa, vähän kipua, vikinää. Hrrrh. Mä lähetinkin rinssikkeelle viestin ja kehotin sitä kyläilemään mun luona viimeistään huomenna, lupasin olla hyvin helppo, vain häntä varten.