Mitäs vittua?! Mä oon löytänyt ihan uuden vaihteen itsestäni. Vaihteen nimi on raivo. Heräsin myöhään, ajattelin heilahdella päivän läksyjen ja jäätelön parissa. Ensin kumminkin kauppaan, koira mukaan että se saa kusta 16-litran rakkonsa tyhjäksi. Kaupassa mä huomaan että kaikki ruoka on pakattu viiden kilon pakkauksiin. Missä on sinkku-pakkaukset?! Mä halusin ostaa kanaa, mutta mitä vittua mä teen kahden kilon säkillä pakastettua tipua? Ei ei ei. Kipittelin ympäri kauppaa ja kauhukseni huomasin että lähes kaikki lemppari-naposteltavat pakkaillaan kauheisiin säkkeihin, toki mä voin niitä säkkejäkin ostaa ja jakaa kaiken minipusseihin ja työntää pakkaseen, mutta mun pakastin ei valitettavasti ole supermarketin kokoinen.
Siihen raivoon nyt. Kauppa oli täynnä idiootteja, idiootteja jotka töni toisiaan kärryillä, seiso mun tiellä kokoajan ja hyssytteli kirkuvia pesehedelmiään. Loppujen lopuksi mä sekosin ja karjuin, ”move it people!”, tönin ihmisiä pois tieltäni ja tein tietä kassoille. Maksoin ja lähdin vihasena kompuroimaan ulos.
Tadaa! Joku alkoholistivittu nyppi MUN karvapalloa. Se oli irrottamassa hihnaa koukusta ja yritti kiskoa angorasikaani mukaansa. Mä sekosin täysin ja heitin alkkista puolen litran maitopurkilla. Ihmiset katteli koko tapahtumasarjaa kauhistuneina, kaikki oli hiljaa. Mä karjuin, tönin sen helvettiin mun koiran vierestä ja uhkasin tehdä itse alkoholistista hyvin halvan nahkatakin.
Kotimatkalla joku hullu kaahari meinas ajaa mun ja rakkisen yli. Mä potkasin autoa, karjuin kuskille ja kipittelin kotiin. Aamun masentuneisuus on vaihtunut raivoon, mukavaan, ihanaan raivoon. En ajattele, en välitä, ei kiinnosta. Mua vaan vituttaa. Mä oon yksin, ja murhanhimoinen. Niin, ja panettais edelleen aika näppärästi.