”Mä aion tappaa itseni. Hyvästi.” -Tälläsen viestin mä sain muutama tunti sitten, eräältä ystävältä. Nyt se ei vastaa puhelimeen. Mä en tiedä pitäiskö mun huolestua, vai antaa vaan olla. Mä oon siinä jossain välimaastossa. Eilen se veti puol purkillista rauhottavia, muutaman helvetin vahvan kipulääkkeen ja alkoholia vauhtipojaks, mitään ihmeellistä ei ollut tapahtunut, se oli vaan nukkunut 14tuntia putkeen.
Se soittaa ja kertoo näistä jutuista, kerjää sääliä ja huomiota, ainakin mun mielestä. Jotenki mua vaan ei enää jaksa kiinnostaa. Mä oon todennäkösesti sangen kamala ystävä, mutta jossain vaiheessä, tän kaiken sotkun keskellä, mä lakkasin välittämästä. Mä olin se joka soitti ambulanssin, se joka raahas sen kotiin paarista kun tyttö soitti ja sano sammuvansa pian, se joka piti huolta tytön elukoista, se joka siivos tytön luona, se joka vei tytölle ruokaa, autto sitä maksamaan sen laskut ja muistutti että suihkussa tarttis käydä.
Tekee mieli ilmottaa tytölle että me ei olla enää ystäviä, että sen ei tarvitse enää ilmottaa mulle kun se on viillellyt ranteitaan. Viime kerralla mä olin niin väsynyt kaikkeen että sanoin sille ”hanki terävämpi puukko ja revi ne ranteet kunnolla auki, ei tollasesta hinkutuksesta tuu mitään, pieniä naarmuja vaan”. Soitin sairaalaan ja sanoin että mun nimen ja numeron voi poistaa tytön tiedoista, mulle ei tarvitse enää soittaa.
Kaikista naurettavinta on että tän kaiken alku ja juuri on paska suhde. Suhde jossa molemmat petti, oli kusipäitä, ja lapsellisia idiootteja. Tyttö ja sen mies muutti yhteen kahden viikon seurustelun jälkeen. Mitä ne oikeen odotti? Ne päätti hankkia lapsia kuuden viikon seurustelun jälkeen. Ensimmäistä kertaa elämässäni mä olin iloinen siitä että joku sai keskenmenon. Tai no, en iloinen, mutta jotenki helpottunut. Mä pelkäsin koko lapsi-hommaa. Jos siihen kaikkien kimppa-panojen, pettämisten, viinasekoilujen, riitojen ja toisiensa hakkaamisten keskelle ois lapsi syntynyt, mä olisin varmaan varastanut kakaran ja muuttanut Australiaan. Nyt viiden kuukauden yhdessä asumisen jälkeen, tyttö ja sen mies on muuttamassa erilleen. Tyttö on ollut sekasin jo kolmisen kuukautta.
Mua ei vaan jaksais enää kiinnostaa.