Hinkuttanut koko päivän. Kädet aivan täysin loppu. Selkä rikki ja silmät täynnä pölyä. Sain hiottua aika paljon niitä pärkeleen seiniä, pakkeloitsin makkarin seinät ja sain työhuoneen lähestulkoon valmiiks. Tapetitikin kävin ostamassa. Hektinen päivä.
Aamulla heilahdin taas terveyskeskukseen. Lekuri määräsi uudestaan verikokeisiin. Sano että aineenvaihdunta ei toimi, ja halusi kattoa jotain muita hormoonihäröhommelijuttuja. Laitto remissin dietistille ku pyysin, nyt pääsen vihdoin kyselemään kaikkea todella fiksua 🙂
Oli kovin tyytyväinen edelleen painonpudotuksesta, mutta haluaa lääkitä ”mun masennusta”. Hullu ukko, tai ainakin kummallinen. Se pyöri tuolissaan ja jutteli kaikesta. Kyseli ja yritti olla hauska. Ei naurattanu yhtään, tuli lähinnä sellanen olo että kaadan sen saatanan tuolin, tai ainakin ruuvaan yhen minirenkaan helvettiin kun se muka-hauska-valkotakki-puupää lähtee hakemaan papereitaan.
Lekuri oli täysin vakuuttunut että olen masentunut, halusi määrätä johonki jutteluterapiaan ja jotain mietoja mielialalääkkeitä. Sairasta. Hyh. Ihmetteli kun en reagoinut sen vitseihin, enkä oikeastaan mihinkään. Miksi olisin? Sanoin lääkärille että koittaa kertoilla hauskoja vitsejä ja olla oikeasti hupaisa niin voin nauraa. Enää ei lekuria kovasti huvittanut. Niin ja Niinike kirjotteli että voi tosiaan olla että oon masentunut, ja ettei ihminen sitä välttämättä tosiaan tiedosta. Mun on niin vaikea kuvitella että asia olis niin. Opiskelen psykologiaa ja psykiatriaa ja kuvittelen olevani ainakin osittain fiksu. Hassua tosiaan jossen muka masennusta tiedostaisi. Toisaalta, on paljon asioita joita en itse tiedosta, ja joista muut ovat enemmänkin kuin tietoisia. Hankalaa.
Suihkuun hinkkaamaan maalipersiötä.