Laihtunu 17.6kg, enkä vieläkään huomaa mitään eroa. Vaatteet toki tippuu päältä, mutta peilistä kattelee sama saatanan läski-perse-plussapalleroinen. Kovasti yritän edistymistä seurailla, kaloreita laskeskella, herra ottaa muutaman viikon välein kuvan miusta etc.
Vaaka sanoo että kilot tippuu, mutta itse en sellasta huomaa. Aika vittumaista. Alkaa ahdistamaan ja tulee vaan sellanen olo että kaikki kilot on tulossa takas. Vituttaa syödä ja tulee sellanen olo että en jaksa ajatella koko laihdutusta enää. Miksen vaan lihota itteeni 200-kiloseks, ei tarttis poistua kotoa, eikä välittää enää mistään.
Selkä hajos tunti sitten. Heti sänkysessioiden päätteeksi. Moon vetäny itteni ihan loppuun töissä.
Vaffa kun luulen olevani, oon menny nostelemaan ittekseni sellasia 70-80kilosia potilaita joita ei voi minihisseillä nostella. Ehh.
Yheksäntuntisia päiviä vedän, ja niiden suurenmoisten tuntien aikana ehdin istahtamaan yhteensä ehkä 20 minuuttia. Kotiin ku rullaan, nukahdan heti siinä seittemän maissa illalla, herätys taas varttia vaille viis, kukonlaulun aikaan, ja sama rulianssi alusta. Hoiturin työ ei oo oikeen mun juttuni vissiin, saa nähdä.
Alan jo odottamaan ruumiinavausteknikko-koulutusta, se vaikuttaa hyvinkin paljon helpommalta, helpompi koulutus ja helpompi työ. Henkisesti toki raskasta, mutta kai mun pää kestää, todennäkösesti ainakin paremmin ku mun selkä.
Lähetään lauantaina Tallinnaan herrakken kera. Miäs on niin romanttinen. Sano että haluaa viettää mun kanssa aikaa ihan kaksin. Varas meille hytin missä on tuplasänky (kuulemma mukavempi painia ja kutitella toisia) ja hiiiiunon huoneen hotell Tallinkista. Mmmh. Eres pieni typerä loma tähän kaiken työn ja kropan hajoamisen keskellä. Sitte se jatkuu taas. Saatana ku lupasin olla yli kaheksan viikkoa duunissa. Olis se viiskin riittänyt.