Mä oon lähdössä sen luo taas keskiviikkona. Kotiuduin torstaina ja ikävä on ollut kammottava. Sellanen mitäänsanomaton olo. Viikonloppu toi tietenkin äksöniä mukanaan, mutta mä oon ajatellut sitä silti. Mä oon jotenki niin eksyksissä kun oon kotona, mutta sen seurassa mulla on hyvä olla. Mä oon jotenkin vapaa, ilonen ja vaan vähän varautunut 😛
Se osaa sanoa juuri oikeita asioita, yleensä väärään aikaan, mutta kumminki, se saa mut hymyilemään 🙂
