Raskaana. Ja vaikka kuinka pärkeleesti yritän sitä mömmöä abortoida, se tulee aina takas. Perkele mikä uni. vituttaa niin helvetisti. Toi sama uni on toistunu nyt yli viikon ajan. Luulen että se on alitajunnan reaktio siihen että oon miettinyt lapsia viimeaikoina, miettinyt että voinkohan tulla raskaaksi, ja keskustellut herran kanssa adoptiosta. Massu ollu kipiä ja oksettanu aika-ajoin (stressistä johtuvaa). Silti ahdistavaa, mä herään ihan vihasena ja väsyneenä. Näen sellasia unia että en saa edes kunnolla levättyä. Aivot menee ylikierroksilla.
Noi vauvaunet on muutenkin saaneet mut miettimään paljon yleensäkin tota lapsiasiaa. Mä en oo varma haluanko koskaan jälkikasvua, ehkä voisin adoptoida sellasen pari vuotiaan lapsen, kun oon ite tossa lähempänä kolmeakymppiä, mutta synytys, raskaus ja kaikki ei taida olla mulle. Adoptiostakaan en ole ollenkaan varma. Mä oon hyvin itsekäs. Haluan matkustaa, olla vapaa, tehdä mitä tykkään, kuluttaa rahani itteeni ja herraani, koiriini ja hauskoihin asioihin. Nauttia kaikesta, enkä halua että mikään rajottaa mua. Herra on hyvin pitkälti samantyylinen. Halutaan että meillä on hyvä rahatilanne, hieno asunto/talo, hienoja huonekaluja, ja että pystytään lähtemään matkailemaan milloin vaan. Lapsi rajoittais todella paljon.
Tiedän toki että lapsi antaa enemmän kuin ottaa. En voi edes kuvitella kuinka hienoa joidenkin mielestä on saada lapsia. Mahtavaa se vissiin on, mutta omalta osalta en tiedä. Mä en edes tykkää lapsista, eikä tykkää herrakaan. Lapset lähinnä ärsyttää ja saa mun veren kiehumaan, tulee sellanen olo että alan karjumaan niille ja jos joku kaupassa huutava kakara olis mun, mä varmaan vaan jättäisin sen sinne ja lähtisin kotiin juomaan lasillisen viiniä. Hermot menis. Kummitytöstä tykkään sen verran että sen kanssa voin aikaa viettää, ja sen voisin jopa adoptoida, mutta se onkin hyvinkoulutettu lapsi. Njah, vaikeaa.
Vielä vaikeammaksi kaiken tekee että miehen suku painostaa mua hankkiutumaan raskaaksi, anoppi haluaa mummuksi, sano että nyt olis hyvä aika tulla raskaaksi, ehdin kumminkin käymään koulun loppuun, ja alkukesä on kuulemma hyvä aika saada lapsia. Ei helvetti. Hankalaa. En kehtaa sille edes kertoa että on hyvin mahdollista ettei se ikinä tuu saamaan ns. ”biologisia lapsenlapsia”, voi olla että mä oon sahara, toimi edes naisena.
Lähdetään anopin kanssa ostamaan köökkiin uudet tapetit. Ihanaa heilua sen kanssa kaupassa. Viimeks se silitteli mun mahaa ja jutteli sille, sano että sinne pitäis saada jotain kasvamaan. Hän haluaa niin kovasti mummuksi. Mä ehdotin että lihotan itteäni taas vähän, kasvaa mahakin.