– Kaaduin suihkukopissa. Kyllä, se on mahdollista. Jepp, vaikka olenkin virtahevon kokoinen. Lahjakkaasti onnistuin vetämään perseelleni/kyljelleni. Oikea tissi on ihanan sinertävä, ja kylki/perse kukoistaa myös. Jalat on kans vähän mustelmilla, päätäkin kolottais.
– Sen jälkeen ku pomo kruunas mut arbetsledareksi, on kaikki ollut kummallista. Meille on tulossa yks uus työntekijä maanantaina, joka on jo nyt valittanut musta pomolle. Kyllä, tyyppi jonka ei ole edes koskaan tavannut mua, oli soittanut ja valittanut. Työnjohtaja ei kuulemma missään nimessä voi olla 23-vuotias kakara. Totta, mä olen nuorin kaikista, ikäerot on aika suuria. Muut työntekijät on 10-35vuotta vanhempia kuin minä. Mutta mä oon saatana paikkani ansainnut. Potilas on hyvin tyytyväinen, lääkärit tykkää, pomo on haltioissaan, ja suurin osa työntekijöistä kuuntelee, ja arvostaa mun kokemusta ja osaamista. Mulla on eniten kokemusta näin vaikeista potilaista. Saa kattoa mitä tästä tulee kun se (49vuotias) mummeli saapuu tänne.
– Mä luulin olevani yksin kotona, joten hiipparoin alasti kämpässä. Tai no, se ei oo mikään kämppä sinänsä, Bed and Brekkie, meillä on omat huoneet, mutta yhteinen olkkari. Kuuntelin musiikkia, tanssin, lauloin ja heiluin. Yhtäkkiä huomaan että yksi työkavereista seisoo ovenpielessä ja hymyilee. Kiljuin, ja oli hyvin lähellä etten kussut lattialle. Mä olen yllättävän nopea juoksemaan, siis niinku läskipalloksi.
– Mä en kykene nukkumaan. Tai sitten ku vihdoin ja viimein nukahdan, nukun hyvin huonosti. Vaikka tykkään yötuureja tehdä, alan huomaamaan että 15 yötä putkeen on vähän liikaa.
– Uusin työntekijä on pöljä. Mä en tajua mistä meen firma näitä tampioita kiskoo. Nyt viikon sisällä tää on kolmas puupää joka tänne korpeen lennätetään. Tämänkin piti olla hyvin kokenut, osaava ja itsevarma työntekijä, kuulemma mahtavat referenssit ja kaikkea. Paskavittu, eihän tästä mitään tule. Nainen ei osaa edes tippaa laittaa. Se ei tiedä miten respiraattoria käytetään, eikä se näytä oppivankaan. Se tuli tänne keskiviikkona, eikä sitä voi vieläkään päästää yksin töihin. Se seuraa mua kuin hai laivaa, ja kyselee samoja asioita kokoajan. Tätä työtä varten mä sain 6 tunnin opastuksen, ja sen jälkeen olen työskennellyt itsenäisesti. Tää nainen on kulkenut mun perässä yhteensä 16 tuntia, ja yhden toisen työntekijän perässä 15 tuntia. Mä alan epäilemään että sen aivot on päälystetty teflonilla.
– Meinasin tukehtua porkkanan palaseen. Olin yksin kotona. Paniikki. Syön porkkanoita, vähennän tupakointia, syön porkkanoita, kokoajan.
– Selkä on aika romuna taas. Tälläset hullut työajat ei oikein toimi. Yötuurit on nyt olleet keskimäärin n. 12-13 tuntia. Sitten oon saanut tehdä helvetisti ylimäärästä päivisin, että kaikki on lähteny rullaamaan niinku pitää. Mä oon helunu täällä yli kaks viikkoa, ja vaikka viihdyn, kaipaan omaan sänkyyn. Öis ihanaa pystyä nukkumaan 8-9 tuntia putkeen, edes kerran viikossa.
– Panettaa. Mä harkitsin tänään jopa porkkanan raiskaamista. Mietin että pitäiskö mun raahata vähän leluja mukaan sitten seuraavalla kerralla. Ahdistaa silti. Melkeen joka kerta ne availee mun matkalaukut lentokentällä. Kuinka vitun hienoa on seistä siinä kun lentokenttä-muka-poliisit käy läpi mun dildovarastoa. Ee, no thanks.
– Korvessa on mukavaa. Mä kiepun tuolla vuorilla joka aamu, iltakävelyllä. Raitis ilma, meri, aurinko ja kauniit maisemat tekee hyvää, nii ropalle ku sialullekki. Huomaan silti kaipaavani raksua enemmän ja enemmän. Edes jonkunäköstä kontaktia. Mä haluan halata, pussata ja rapsutella. Yksinäisyys alkaa vituttaa.