Ki-Hinppakivaa ja ryhmäkuvaa kiitos. Lueskelin tuota biippari-ketjua ja se laittoi ajattelemaan. Olen lähes aina tunkenut itseni lokeroon bi. En rakastu sukupuoleen, vaan ihmiseen. Ihminen voi olla seksikäs, mielenkiintoinen, jännittävä, rakastettava, hurmaavan vittumainen ja ihanan kamala, oli se ihminen sitten nainen tahi mies.
Enää en tiedä mihin perkeleen lokeroon itseni tunkisin. Vieläkin koen olevani bi, mutta mukaan on tullut lisää.
-Haluaisin kenties jossain vaiheessa liittoomme lisää ihmisiä, jopa yhden tai kaksi, oli ne sitten naisia tai miehiä (ei niin että mä otan tohon sivulle jonku naikkosen, vaan niin että otetaan yhdessä tasavertainen partneri [tai kaksi] meidän liittoon). Lisää ihmisiä joita rakastaa ja joiden kanssa jakaa elämä. Lisää ihmisiä joiden kanssa pitää hauskaa, matkustella ja toteuttaa unelmiaan. Mä oikeasti luulen että sellanen sopis mulle. Olla yhdessä useamman kuin yhden ihmisen kera. Luulen että se tuntuis oikealta. Lapsellista ja naurettavaa ehkä, mutta tällästä mä oon nyt miettinyt. Voin kuvitella että sellanen olis vaikeaakin, ja mustasukkasuutta esiintyis varsinkin alussa, mutta jos todella rakastaa partnereitaan, niin kyllä sellanen toimis. Hankalaa koko lokerointi-asia ja itsensä tunteminen. Ilman miestäni en halua olla, mutta en ole varma olenko tarkoitettu olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Mieheni kanssa juu, mutta sellanen olo että olen polyamorinen. Tai polyamoristi, tai joku sellanen.
Tarvitsen enemmän kuin yhden ihmisen rinnalleni. Miehen kanssa kaikki menee hyvin. Kyse ei ole siitä että yrittäisin täyttää jotain koloa, tai että tarvitsen jotain mitä mieheltä puuttuisi. Hankala selostaa. Menen mieluummin nukkumaan.