Mä inhoan koiraihmisiä. Vitun idiootit. – Mä luulin olevani koiraihminen, mutta oon vaan semi-homo. Mulla on rakkinen, ja tykkään touhottaa sen kanssa. Käydään kävelyillä, leikitään, rapsutellaan ja leikkaillaan kynsiä. Mun koira on mulle hyvin tärkeä, mutta se ei ole mun elämä, se on osa MUN elämää. Tärkeä pieni tähti joka ilostuttaa mua päivittäin.
Oltiin kävelyllä läheisessä puistossa kun mun luokse lamppaa akka jolla on myöskin collie, sellanen pieni, vähän rotan näkönen narttu, siis se koira. Akka vaikutti ihan mukavalta kunnes se alko saarnaamaan mulle mun melkein 10 vuotiaan koirakkeen korvista. Collieilla kun kuuluu olla sellaset lerppakorvat, ja mun Oksamiehellä on pystykorvakkeet. Akka sano että mä en oo varmaan ikinä ollu rakkini kanssa näyttelyissä koska eihän se voi millään pärjätä, ”noilla korvilla”. Mä sanoin että ollaan oltu näyttelyissä ja hyvin on mennyt, tuomarit on tykänneet koska rakkiseni on enemmän amerikkalaistyylinen, eikä näytä tavalliselta rikkijalostetulta karvakasalta. Akka oli hetken hiljaa.
Se jatko meidän kanssa kävelyä ja paasaustaan. Mun vitutuskäyrä oli jo melkein huipussaan kun se alotti oikein kunnolla vaahtoamisen ja sanoi että Oksake ei millään ole voinut saada ykkösiä, koska ei oo hänenkään koira saanut. Mä pysähdyin, katoin akkaa silmiin ja sanoin, ”No ei oo mikään ihme, rotannäkönen koira ja aika helvetin jälkeenjäänyt omistaja. Mut ei hätää, vaikket sä siellä näyttelyissä oo pärjänny, niin onhan sulla kumminki harrastus, ihmisten ärsyttäminen ja yleinen rumailu”.
Jatkoin matkaani, hernepussi aivoissa ja hymy huulilla.. Herää kuitenkin kysymys.. Kuinka moneen idioottiin mä oikeasti voin viikon sisällä törmätä?
