= leima otsassani =

oon aika hajamielinen ja hörhöilen
eksyksissä yhtenään ihmiset jokka ei tunne mua, luulee et mä oon aina "vetänyt jotain kamaa" -eix saa olla onnelinen tai intohimoinen jonkun asian suhteen, et siinä unohtaa ittensä. tietty en oo mikään pulmunen, mut useimmiten valehtelen vetäväni koska se on viisasta ja saan tietooni asioita samoin kuin ollessani vammainen tai esim. muuten vaan tyhmä ja idiootti. en silti oo mikään pulmunen ja siksi koen tekeväni väärin jos puolustaudun.

kyllä mä siedän empatiaakin ja kaikkee, koska se kuuluu mun työhöni (mä en edes viitti selittää työtäni koksa sen toimenkuva on, liian laaja ja sitä ei kukaan uskoisi, vaan mua ei otettaisi vakavAsti jne.. siksi sanon olevani MULTIARTISTI TAI MAANINEN TAIKURI...TAI pelkkä ARTISTI

mun pakko kestää mitä vaan -sittenkin kun oon romuna tai haudanssa tai haudan partaalla mulle tullaan naljaileen mitäs oot ollutb sellaine ja sellainen, mitäs oot vetänyt kaikkee, oikeus toteutuu . sait mitä ansaitsit"ja nämä ilkeämieliset pilkkakirveet ovat oikeasa tavallaan, muttei siten...ja jokkut oikeen ihmetteelee kuinka oon vielä elossa. kyllä se tuntuu pahalta kun joku toivoo mulle kaikkee pahaa aina kuolemaan asti, mut mähän en siitä valita juurikaan, mut nyt päätin tehdä poikkeuksen vahvistaakseni sääntöä.- mä en yleeensä selittele oletettua pahuuttani ja kestän myös senkin, koksa mä osaan oLLA ONNELINEN SILTI -SEKÖ JOITAKIN MUSSA OTTAA PÄÄHÄN NIIN PALJON. KYSYN VAAN. mä oon melki aina rakastunut tai rakastumassa sillä mä oon elämän janoinen joka kääntää kaikki paska-asiat kullaksi vaikka kuinka tekis mieli kirota kaikkia loukkauksia, mä hymyile vaan, koksa en haluu antaa negatiivisuuden tarrtuua. sit mun sanotaan olevan kusipää joka ei välitä kuin omasta edustaan.

sit mua pidetään natsina, rasistina,rikollisena jne. ja kirjoitellaan minkälainen sekopää oon , koska oon tavallani ollut joskus kaikkea tätä näytellessäni niitä teatterissa jne. tietty mä en oo mikään pulmunenkaan, mut mähän vaan rehellisesti tilitän kokemuksiani joita tyhmyyksissäni joskus olen kokeillut tosielämässä. mä teen kokeita itselläni aika paljonkin, enkä silti oo niin kriminaali ja vaarallista seuraa kenellekkään
kysyn vaan.

mä voin antaa kaiki käteis rahani jollekkin jolla sattuu oleen ahdinko, koska jokin mussa käskee tekeen niin ja sen
jälkeen kun oon auttanut jotain ihmistä rahallisesti tai muuten ihan teoilla , niin mulle tulee hyväolo. mä en tee sitä siksi, että tykkään saada hyviäoloja. en edes kaipaa
mukavuuksia kovinkaan usein. silti mua kohdellaan kuin
sotarikolista tms. se tekee surulliseksi. mut on kai helppo käsittää väärin, koksa mä en ala puolustelemaan itseäni moisilla jutuilla ja jätän ne omaan arvoonsa, mjut jos joku mun kaveri tms. joutuu niitten vuoksi kärsimään,
se onkin ihan eri juttu. se on jo liikaa.

mä kirjoittelen asioista kuin joku 5-vuotias, koksa 5-weellä on just sikapaljon mielikuvitusta jne. ihmiset ja varsinkin aikuiset ihmiset nauttivat kun saavat pilkata jotain sellaista jonka arvelevat tippuvan korkeelta hajoavan varmemmein kuin posliini. ihmiset tykkää olla sadisteja mutta valehtelevat etteivät tykkää samoin kuin suhtautuminen pedofiileihin jokka eivät sitä edes monasti ole. ninkuin esmes michael jackson on hyvä esimerkki.

emmä mainosta mitä hyvää oon tehnyt ja mainostan suurentelemalla mitä pahaa olen tehnyt. emmä mitään kunniamerkkiä tai kiitosta anasaitse enkä pyydä -sehän olisi naurettavaa, mutta ymmärrystä mäkin tarvin.
kai sitä itseään saa haukkua ja kritisoida, vai onko sekin jotenkin väärin? onko väärin tunnustaa. ja kertoa rehellisesti kaikki yksityiskohdat, vai pitääkö jokin tunnustus muotoilla vähemmän totuudenmuaiseksi, että se olisikin valehtelua.

mä pyöritän taas tätä messinkistä hyrrää (pippurimylly)
tää on oieastaan sellainen tavara joka tarvii antaa juuri oikealle henkilölle lahjaksi.tää tekee ihmeitä tää laite, koksa se on annettu oikein ja hankittu oikein.esimneillä on omaelämänsä jos niitä on arvostetu, sama pätee ihmisiin -minuunkin.

lahjan antaminen pitää tehdä huolella ja oikealla asenteella sekä mielelä, muuten se muuttuu se lahja lahjukseksi ja lahja kerjää vastapalveluksia. emmä semmosia lahjojka arvosta jokka on tannettu tietyin ehdoin ja varauksin. sama pätee siihen , et mua leimaillaaan olematta varma asiasta olenko varmastui sellainen joksi mut milloi miksikin leimataan