On kiva asua kaupungissa.
On kiva, että vesijohdot pysyvät aina sulina.
On kiva, että postin saa suoraan ovelle kannettuna.
On kiva, että sähköt eivät koskaan katkea myrskyssä.
On kiva, että katuvalot karkottavat syksyisen yön pimeyden.
On kiva, että työmatka kestää ruuhkassakin vain viisitoista minuuttia.
On kiva, että taksimatka baarista kotiin maksaa alle kympin.
On kiva, että huoltoyhtiö leikkaa nurmikot ja auraa lumet pihasta.
On kiva, että lähikauppa on vain parin korttelin päässä.
Silti; aina, kun ajan takaisin kaupunkiin tuntuu siltä, että joka kilometri päälleni laskee kivi, yksi toisensa jälkeen.