Tänään pidettiin henkisesti hyvin vapauttava tiedotustilaisuus. Koko kesän ja syksyn ajan raakojen spekulointien riepoteltavana ollut liki sadan hengen tuotekehitysyksikkö sai lopulta järkevän kokonaisuuden hallittavakseen ja kehitettäväksi eteenpäin täydellä mandaatilla. Samalla tuli lupaus investoinneista koulutukseen ja tarvittaviin laitteistoihin.
Katselin porukan helpottuneita ilmeitä, kun auditorio tyhjeni ja olin kovasti tyytyväinen. Tänä iltana monessa kodissa varmaan laitetaan hiukan parempaa iltapalaa ja avataan viinipullo, koska huoli tulevaisuudesta on nyt siirtynyt ainakin jonkin matkaa eteenpäin. Asuntolainat saadaan maksuun ensi vuonnakin. Toisaalta, nyt näillä ihmisillä on näytön paikka, sillä kirves heilahtaa varmasti, jos tulosta ei ala ensi vuoden aikana syntyä. Yhtä kaikki, heillä on nyt lupa ja mahdollisuus yrittää…
Samainen tiedotustilaisuus teki myös minulle monta asiaa selväksi. Niin hyvältä tilanne kehittäjien osalta näyttääkin, en silti osaa keksiä kokonaisuudesta järkevää ja motivoivaa roolia itselleni. Varmasti jotain (sinänsä merkityksellistä) pseudotekemistä voisin toki hyvinkin ottaa harteilleni, mutta sillä saavuttaisin vain sen, että tilinauha ilmestyy kuukausittain kotiin myös jatkossa. Haasteet, joita haen, pitää etsiä muualta. Työnhaku siis jatkuu, nyt vain lisätään tehoja asiaan. Henkinen irtautuminen on jo alkanut, ja tiedän kokemuksesta, ettei sitä prosessia enää saa pysähtymään.
Jollain tapaa tämä biisi kuvaa tämänpäiväisiä mielentilojani täydellisesti…
Se veti lahdelle jo hileet
minä askareita teen
muistan pulahdimme veteen
hiukset kuivui helteeseen
ukkosta ilmassa
odotimme sadetta
toi ilta ilman viilenneen
Mitä sanoisit jos
jos soitan sulle
kaivan esiin osoitteen
lähden vierailulle
suuntaan matkan luoteeseen
kaaduttaisko vuoteeseen
vai noinko turhan reissun teen
löydänkö tytön kylmenneen
On rantapusikosta
kohta lehdet karisseet
vielä äsken sinne veivät kahdet keveet askeleet
jäätyvä maa kengän alla rasahtaa
mä en tiedä mikä minut värisemään saa
:,: Mitä sanoisit jos
jos soitan sulle
kaivan esiin osoitteen
lähden vierailulle
suuntaan matkan luoteeseen
kaaduttaisko vuoteeseen
vai noinko turhan reissun teen
löydänkö tytön kylmenneen :,:
[Kolmas nainen: Syksy rannalla. Säv. Pesola-Löyvä san. Hanhiniemi sov. Pesola-Hanhiniemi-Löyvä-Valkama & Kallioniemi, julkaistu levyllä Hikiset siivut 1989]