Täytyy myöntää, että mieli on harvoin yhtä raskas kuin tällä hetkellä. Töissä on satanut isosti ***skaa niskaan koko viikon, siviilissä on hiukan takkuista, ja sitten vielä Jokelan tragedia, joka kosketti minua poikkeuksellisen syvästi. Mieli on virittäytynyt luopumiseen ja hyvästeihin, vaikka tiedän hyvin, että muutokset tulevat tapahtumaan vähän kerrassaan pitkin talvea. Haikeaa…
Joukkoviestinvapaa ilta piti eilen, ja täytyy myöntää, että tuntui hyvältä. Oli rauhoittavaa jättää seuraamatta TVn ja radion vatulointia, kun aamulehtien selaaminen oli jo kertonut kaiken oleellisen (tänään tosin olin toimiston kahvipöytäkeskusteluista pihalla kuin lintulauta). Sen sijaan luin kirjaa ja annoin levyjen soida. Välillä vielä vilkaisin lyhyesti, mitä täällä Cityssä joristaan.