tai oikeastaan poikia. Mun mielestäni, kun poijat saavuttavat tuon miesjuttunsa vasta tuossa viidenkympin tietämillä… Voi olla, että parinkymmenenvuoden päästä olen jo ihan toista mieltä;)
Noh, siis ajattelin poikia ja miesmakuani tai siis poikasellaista;) Juteltiin viimeksi tänään tästäkin asiasta siskoni kanssa ja itseasiassa muutamalla lauseella sivuttiin aihetta myös yltiöystävä Annen kanssakin. Son aika hassua ja toisaalta kovin hyvääkin itseasiassa, että meillä kolmella on jokseenkin erilainen poikamies;maku. Siskolle ne surffitukkaset urheilijapoijjaat, mä taasen innostun kaljuista, (tosin vastaavasti pitkätukkakin käy) tatuioduista ja kilteistä raggaripoijjiista ja Anne kattelee semmosia tummia, isoja miehiä.
Mutta sitten jos kattellaan niinko pelkää kroppaa, niin siinä meikäläinen taitaa olla tämän trion se lihasfanaatikko. Nii, että reisi-, vatsa- ja hauberlihakset saa multa kanssa silmäniskuja. Mutta niissä(kin;) koko ratkaisee – liian isot ei oo kivat, ei siis tartte liiotella. Sis ja Anne ei taas silleen ”ymmärrä” tuommosten päälle. Sisko kattoo, että onko poika stailannut vyönsä sopuun tossujensa kanssa ja Anne jämähtää jo pelkkiin silmiin. (Apua-apua, nyt taitaa tulla siskolta isku vyön alle=) mutta mää heitän sen hellästi kanveesiin ja kun se saa tiput sädekehältään lentoon, ni ei enää muista koko episodia;) Ja sitäpaitti, se kuuluu jo siskokullan työnkuvaan, joten annetaan anteeksi. (saat siis, anteeksi! puspus sis)
Muttamutta loppupeleissähän ulkonäöllä ei ole niii i isoa juttua, joten voi olla, että sitten joskus meillä siskon kanssa onkin ihan toisenmoiset äijäkullat. Annella on jo, joten se ei tartte! Nii ja sillä muuten on se iso ja tumma mies;)
Tosin kyllä me siskon kanssa Blancon terdellä toisinaan ihan samojakin poikia tsuumaillaan
– mutta siis, jako on kuitenkin niinko tehty selväksi!