vaikka ulkona sataakin ja hyvä niin, nurmikonsiemenet kaipaa juur tot!
Ja muutenkin muksa mieli – kaksi tuntia salireeniä ajan kanssa ja rauhassa. Tosin on nää maanantait kummallisia, siellä oli jengiä ihan älyttömän paljon!!! Ja mikä onkaan ärsyttävämpää, ku kaikki laitteet on varattuina ja mimmit lukee niissä toistojen välillä Seiskaa. Ja kas, kun ne välit sitten venyy useammaksikin minuutiksi.
Noh, keskiviikkona on taas tilaa =) Ja sitäpaitti, mun mielestä toistojen välillä on paljon mukavampi noukkia hymyjä muilta hikisiltä *megaslomaanienvienokainovirnestys* ja antaa siinä välillä jollekin toiselle mahdollisuus muokata lihaksiaan…
Mutta oli tässä päivässä tänään jotain hyvin outoa, ja kummallistakin. Sain meinaa Cityn kautta anonyymejä ohjeita miten hoitaa miesasioitani versus lapset. Ensinnäkin – mä olen ollut äiti jo pian 10-vuotta ja hoitanut siitä ajasta lapsiani hyvinkin paljon ihan itsenäisesti (johtuen exän duunista). Toiseksi, kun mulla mitään miestäkään ole, jota oisin nyt kotia roudaamassa. Ja sitten kun se päivä joskus koitaa, niin mitäs kiirettä tässä on, valmiissa maailmassa. Kyllä sen fiiliksen pitää itselle olla NIIIIN paljon ja isoa, ennenkuin Sitä ihmistä alan lapsilleni esittelemään. Tosin, pikkukundi kuusvee kyselee jo äidiltä miestä – ja taka-ajatuksella tottakait. Pikkuveli pitäs saada;)
Kiitos siis lähimmäisenrakkaudesta, mutta olen toistaiseksi ja edelleenkin ihan täyspäinen erosta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Ja minulla on rakas tukijajoukkoni, jotka viimeistään laskevat tennarini tatamille, jos pilvet alkavat osumaan päähäni.
Minulle voi/saa laittaa palautetta, antaa elämänohjeita tai mitä ikinä keksittekään, mutta senverta aikuisia tässä kuitenkin ollaan, niin ihan omalla nimellä, kiitos!
Aurinkoa,
hyvät kanssakulkijat –
se paistaa aina sateen jälkeen,
ihan meille jokaiselle!!!